Suomen ensimmäinen euroviisu vuodelta 1961. Laila ja Gode. Ei spektaakkelia, valoja eikä tulennielijöitä.
(Perkele, e va på värman jär)
Onhan se huvittavaa, että piti Vöyristä saakka hakea bändi, notta Ruotsin euroviisuissa laulettaisiin ruåtsiksi - tosin suomella höystäen. Vuonna 1999 Euroviisujen kielisääntö poistettiin, minkä jälkeen osallistujamaat saivat vapaasti valita esityskielensä. Tämän muutoksen jälkeenhän Ruotsi on esittänyt kaikki kilpailukappaleensa englanniksi.
(Ei sillä, että olisin heidän karsintansa katsonut.)
Leikki leikkinä, mutta miten kansainvälisissä skaboissa voidaan kilpailijat tuoda ulukomailta? Alun perinhän oli tarkoitus esitellä eri maiden musiikkeja ja tietenkin omilla kielillään. Vaan näinhän on toimittu urhoilussakin jo iät ajat. En muinoin käsittänyt enkä varsinkaan hyväksynyt, kun Hyvinkään urheiluseuroihin ostettiin pelaajia ulkomailta. Mikä on paikallisseura, jonka pelaajat eivät ole kaikki paikkakuntalaisia? Enkä minä laskenut hyvinkääläiseksi alle viittäkymmentä vuotta siellä asunutta. Niin ettei minustakaan ikinä tamperelaista tule. Toisaalta taas - Savelan Ollin mukaan - mies voi lähteä Hyvinkäältä muttei Hyvinkää miehestä.
(Kuten otsikon järjestysnumero uhkaa, jurnutus jatkuu.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti