Ensin käytiin Oili-rakkaani kanssa Tampereen (Antik)vaarisilla kirjapäivillä ja sitten kuinka ollakaan tapasin neljänkymmenenviiden (45) vuoden jälkeen - kyllä, laskumme täsmäsivät - vanhan käsinlatojakollegani ja toverini Heikkilän Matin. Hän oli puoluekokoustamassa Tampereella, soittelimme ja päätimme tavata.
Viskin ja oluen avittaessa tuli muisteltua Valtion Painatuskeskuksen 1970-80-luvun värikkäät persoonat, joita totisesti riitti kuten myös kosteutta työn puitteissa noina vuosina.
Olipa mukavaa! Sovittiin että seuraavaan tapaamiseen ei passaa kulua neljääkymmentäviittä vuotta!
Niinkuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, kuppilasta lähtiessäni eräs miekkonen kysyi olenko Hyvinkäältä. Kerrottuani asuneeni siellä 68 vuotta sanoi hän tuntevani minut ja ystäviäni ja siitäkös lähti pienoinen keskustelu ynnä muistelu. Erikoinen ja sympaattinen sattuma.
