keskiviikkona, maaliskuuta 12

AI SANOI HÄN
















Olen kuullut paikan päällä ja eri tuuteista loputonta keskustelua tekoälystä. Jo termi on väärinkäsitys kuten kielemme "tietokone". Tekoälyllä on yhtä vähän älyä kuin tietokoneella tietoa. AI toimii valtavan datamassan avulla ihmisen syöttämillä kehotteilla ja tietsikka on laskukone eli englanniksi oikein computer. 

Osallistuin taannoin Tampereen seudun työväenopiston tekoälykurssille, jossa sai jonkinlaisen käsityksen asiasta. 

Tässä eilinen radiokeskustelu aiheesta: "Miten tekoäly muuttaa ihmisten välisiä suhteita?" https://areena.yle.fi/podcastit/1-73157407 

Minua jäi häiritsemään keskustelun osittainen latteus. Kuten AI:n kanssa yleensä, taaskin sekoitettiin kvantiteetti ja kvaliteetti. Sekä ihmeteltiin ihmisyyttä. Eihän ole mitään järkeä verrata Usain Boltia ja kilpa-autoa. Koneet ovat jo ajat sitten pystyneet esim. musiikissa ihmiselle mahdottomiin soittosuorituksiin. 

Puhuttiin Turingin testistä. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Turingin_testi). Mainittiin "verho", jonka takana keinotekoinen keskustelija on. Entä kun verho vedetään sivuun? Tässähän se kupletin juoni piilee. Tuo testi on pelkästään kielellinen, kun ihminen ja inhimillisyys on oleellisesti paljon muuta. Se on eläimellisyyttä, nisäkkyyttä. 

Ihminen lajina on ajautunut kyseenalaiseen suuntaan. Tulee Linkolaa ikävä. Koneet ja ruudut ovat hyödyllisiä ja käteviä, mutta ne ovat vallanneet liian suuren osan elämästämme. Seurauksena karmeita suunnitelmia roboteista ja etäyhteyksistä mm. vanhusten hoidossa.

tiistaina, maaliskuuta 11

RAUTATIETÄ JA BAROKKIA







Lauantaina oli "ohjelmassa" teatteria ja musiikkia. Puitteiden vaatimattomuus ei haittaa, kun taiteilijat ovat mukana suurella sydämellä.

Tesoman hyvinvointikeskuksen Lysti-salissa Tampereen Liikkuva Näyttämö pelasi Juhani Ahon "Rautatietä". Kolme näyttelijää riitti ihastuttavaan esitykseen!


Pirkanmaan musiikkiopistolla (entisessä De Gamlas Hem -yhdistyksen vanhainkodin hienossa jugendrakennuksessa) Hanna Pakkala ja Jouko Laivuori konsertoivat duona.



sunnuntai, maaliskuuta 9

JURNUTUSTA I

 

Suomen ensimmäinen euroviisu vuodelta 1961. Laila ja Gode. Ei spektaakkelia, valoja eikä tulennielijöitä.

(Perkele, e va på värman jär)
Onhan se huvittavaa, että piti Vöyristä saakka hakea bändi, notta Ruotsin euroviisuissa laulettaisiin ruåtsiksi - tosin suomella höystäen. Vuonna 1999 Euroviisujen kielisääntö poistettiin, minkä jälkeen osallistujamaat saivat vapaasti valita esityskielensä. Tämän muutoksen jälkeenhän Ruotsi on esittänyt kaikki kilpailukappaleensa englanniksi.
(Ei sillä, että olisin heidän karsintansa katsonut.)

Leikki leikkinä, mutta miten kansainvälisissä skaboissa voidaan kilpailijat tuoda ulukomailta? Alun perinhän oli tarkoitus esitellä eri maiden musiikkeja ja tietenkin omilla kielillään. Vaan näinhän on toimittu urhoilussakin jo iät ajat. En muinoin käsittänyt enkä varsinkaan hyväksynyt, kun Hyvinkään urheiluseuroihin ostettiin pelaajia ulkomailta. Mikä on paikallisseura, jonka pelaajat eivät ole kaikki paikkakuntalaisia? Enkä minä laskenut hyvinkääläiseksi alle viittäkymmentä vuotta siellä asunutta. Niin ettei minustakaan ikinä tamperelaista tule. Toisaalta taas - Savelan Ollin mukaan - mies voi lähteä Hyvinkäältä muttei Hyvinkää miehestä.


(Kuten otsikon järjestysnumero uhkaa, jurnutus jatkuu.)

maanantaina, maaliskuuta 3

ENNIO MORRICONEN MUSIIKKIA















Ennio Morricone -konsertti oli lievä pettymys. Ei täysi orkka kuten oli annettu ymmärtää. Ennen väliaikaa suomalaisille ihan tuntemattomia leffoja ja niiden musiikkia. Toisella "puoliajalla" oli sitten noita Sergio Leonen tuttuja rainoja musiikkeineen. Hienot laulajat kyllä. Konsertin hinta/laatu-suhde ei hyvä.