keskiviikkona, huhtikuuta 2

IDIOOTTI VS. NERO


 












Mistä Elon Musk sai oikeuden käyttää Teslan nimeä autoissaan?

https://hyvinkinveitsin.blogspot.com/2021/12/modernin-luoja.html

Ja näin DeepSeek vastaa:

Tesla Motorsin perustaminen (2003) – Martin Eberhard ja Marc Tarpenning perustivat sähköautoyhtiön nimellä Tesla Motors heinäkuussa 2003. Nimi valittiin Nikola Teslan kunniaksi, sillä hän oli merkittävä sähkömagnetismin ja vaihtovirran kehittäjä.

Elon Muskin liittyminen mukaan (2004) – Musk liittyi yhtiöön pääsijoittajana ja hallituksen puheenjohtajana vuonna 2004. Hänellä oli ratkaiseva rooli varainhankinnassa ja strategiassa.

Nimen käyttöoikeus – Eberhard oli rekisteröinyt "Tesla Motors" -nimen jo aiemmin, mutta Musk ja muut sijoittajat (kuten JB Straubel ja Ian Wright) ostivat nimen käyttöoikeuden yhtiölle.

Onko Tesla-nimi ollut kiistanalainen?
Nikola Tesla itse kuoli vuonna 1943, eikä hänellä ollut suoria perillisiä, joten hänen nimeään ei suojattu samalla tavalla kuin esimerkiksi elävien henkilöiden nimiä.

Tesla Motors (nykyään Tesla, Inc.) ei ole joutunut merkittäviin oikeuskiistoihin nimen käytöstä, koska se viittaa historialliseen henkilöön eikä kilpailijan tuotemerkkiin.

Nykyään Tesla on yksi maailman arvostetuimmista brändeistä, ja sen nimi juontaa juurensa Nikola Teslan innovatiiviseen perintöön.

sunnuntai, maaliskuuta 30

YMPYRÄ SULKEUTUU?























Opin(?) ajamaan autoa (Škoda Octavia Super) Hyvinkään lentokentällä ja Lopen 60-luvun suht hiljaisilla teillä laittomasti. Viimeksi ajoin yli kaksikymmentä vuotta sitten luultavasti viimeisen kerran. Lisenssi kyllä on.

torstaina, maaliskuuta 27

KULTATURBO
























12-vuotias italialaislaulaja Robertino Loreti sai kunnian olla Suosikin ensimmäisen numeron kansikuvassa tammikuussa 1961. 

Tarinan mukaan Isto Lysmä - sittemmin Suosikin kolmas päätoimittaja - oli ainoa, joka sai Helsingin olympialaisissa Emil Zatopekin haastattelun. Se julkaistiin Hesarissa kaikkien muiden suureksi kateudeksi. Ihmeteltiin, miten hemmetissä hän oli saanut haastattelun, kun kukaan muu ei ollut. Sitten joku esitti kiusallisen kysymyksen: "Isto, missä olet oppinut tshekkiä?" Zatopek ei puhunut muuta kieltä ja Isto ei puhunut edes englantia. Häneltä kysyttiin, miten te olette kommunikoineet. Tarina ei kerro, mitä sen jälkeen tapahtui. Mauri Linteran elämäkerrassa Lysmä paljastaa, että oli pystynyt kirjoittamaan juoksija Zatopekistä koko sivun jutun Hesariin, koska ymmärsi edes kaksi sanaa tämän puheesta. Ne olivat hard tempo. Loppu syntyi lukemalla kirjoja ja käyttämällä omia havaintoja. Lysmä tunnusti kirjassa itsekin ettei osannut edes ruotsia, saati sitten muita vieraita kieliä. Syksyllä 2012 kuolleen Lysmän muistokirjoituksessa Ilta-Sanomissa siteerattiin nimettömän työtoverin luonnehdintaa: "Lysmän pahin painajainen on se, kun fakta tulee pimeällä kujalla vastaan." 

Kaisaniemenkadun KOP-pankin 20-vuotias virkailija Anneli Laine sai nimensä, kuvansa ja kotiosoitteensa Suosikkiin kesällä 1965, koska hän voitti lehden lukijakilpailussa Austin Mini -auton. Voitto heltisi sille, joka jaksoi kirjoittaa automerkin ja -mallin nimen paperille useimmin. Laine raapusti Austin Mini -tekstin 308 385 kertaa ja sai auton itselleen. Toiseksi tullut kilpailija kirjoitti Austin Minin paperille 291 480 kertaa, mutta jäi ilman palkintoa, sillä jaossa oli vain yksi Mini. Kolmanneksi tullut kirjoitti sanat 273 000 kertaa. Anneli Laine teki voittajasuorituksensa kirjoittamalla Austin Miniä arkisin kymmenen tuntia ja pyhäpäivisin kuusitoista. Suosikin työntekijöiden urakka ei ollut juuri helpompi, sillä heidän piti laskea Austin Mini -sanojen määrä 2 325 vastauksesta. Niihin oli kirjoitettu Austin Mini yhteensä yli 106 miljoonaa kertaa ja vastauspapereiden paino ylitti kahden tonnin rajan. Syystä tai toisesta kilpailua ei järjestetty enää uudelleen. 

Tapani Kansa kuvattiin Suosikin kanteen Sibelius-monumentilla säveltäjän rintakuvan vieressä. Kansitekstinä oli "Tapani Kansan levytys Delilah kilpailee hyvin Tom Jonesin kanssa. Taustalla... (latomo: jättäkää tähän tilaa, kunnes toimitus saa selvitetyksi kenen patsas on taustalla)". Oliko otsikko Suosikin huumoria vai vahinko? Vastavalmistuneesta Sibelius-monumentista oli kirjoitettu runsaasti, mutta jäivätkö jutut toimitukselta huomaamatta ja oliko mahdollista ettei Sibeliuksen kasvoja tunnistettu? Isto Lysmä toimi tuolloin viimeisiä hetkiä päätoimittajana ja Mauri Linteran elämäkerran haastattelussa hän väittää, että otsikko oli oikeastikin huomautus latojalle, joka kuitenkin laittoi tekstin kanteen sellaisenaan. 

Vuosi 1969 käynnistyi ytimekkäällä kansiotsikolla "Vampyyrit tappoivat Markku Aron". Samassa numerossa julkaistiin juttu nauvolaisesta kalastajasta Janne Henrikssonista, joka väitti olevansa tähtikitaristi Jimi Hendrixin isä. Raikkaiden merituulten ja kovan työn karaisema mies asui vaimon ja kuuden alaikäisen lapsen kanssa mökissä, jonka seinät oli tapetoitu lattiasta kattoon Jimi Hendrixistä kertovilla lehtileikkeillä ja hänen valokuvillaan.

Lukijakirjepalstan otsikossa mainittiin nimeltä tunnettu laulaja, jonka kerrottiin tulleen ja raiskanneen lukijan. Myös laulajan mainoskuva julkaistiin otsikon vieressä. Vasta tekstissä kerrottiin, että kyseessä on lukijan toistuva uni eikä todellinen tapahtuma.

Mattijuhani Koposesta julkaistiin kuolinilmoitus, kun hän joutui vankilaan ja jutun otsikossa todettiin hänen yksiselitteisesti olevan kuollut. 


tiistaina, maaliskuuta 25

KANSAN ÄÄNI























Kevyet mullat Tapani Kansalle, mutta eipä unohdeta isäänsäkään Ahti Kansaa (1927-2021). Muiden töidensä lisäksi häneltä ilmestyi liki kaksikymmentä kirjaa. Kirjoitti myös pitkään Kansan uutisiin - kuinkas muutenkaan. Kansan ainoa romaani Murskaava rotaatio kertoo Kotkan sellutehtaan teollisuusyhteisön murroksesta 1950–1970-luvuilla työläisen näkökulmasta. Kaj Chydeniuksen säveltämä Kansan runoteos Työn jälkiä sai ensi-iltansa KOM-teatterissa vuonna 1980.

Kansa oli Kymin kunnanvaltuuston ja Kotkan kaupunginvaltuuston jäsen SKDL:n ja vasemmistoliiton edustajana.

keskiviikkona, maaliskuuta 19

sunnuntai, maaliskuuta 16

SINUN, MARGOT











Entisten Nuorten iskuryhmä kävi Helssingin kirkolla katsomassa miten teatteria pelataan. Ja hyvästihän se kävikin. Meri Valkaman kirja oli ihan kiintoisasti taivuteltu näytelmäksi. Kaupunginteatterin hehtaarinäyttämö on tunnetusti vaikea tila. Nytkin siinä pyöriteltiin moneen suuntaan ees taas jos jonkinlaista valtavaa metallihäkkyrää ja Berliinin muuria. Hyvin näyttelijät niiden seassa selviytyivät.

Etkoilla käytiin komeasti kunnostetussa Kajsan Helmessä ja jatkoilla myös rempatussa Finlandiatalossa. Hyvä reissu hyvässä seurassa. Ainoana miinuksena ravintelivaunun puuttuminen paluujunasta.











keskiviikkona, maaliskuuta 12

AI SANOI HÄN
















Olen kuullut paikan päällä ja eri tuuteista loputonta keskustelua tekoälystä. Jo termi on väärinkäsitys kuten kielemme "tietokone". Tekoälyllä on yhtä vähän älyä kuin tietokoneella tietoa. AI toimii valtavan datamassan avulla ihmisen syöttämillä kehotteilla ja tietsikka on laskukone eli englanniksi oikein computer. 

Osallistuin taannoin Tampereen seudun työväenopiston tekoälykurssille, jossa sai jonkinlaisen käsityksen asiasta. 

Tässä eilinen radiokeskustelu aiheesta: "Miten tekoäly muuttaa ihmisten välisiä suhteita?" https://areena.yle.fi/podcastit/1-73157407 

Minua jäi häiritsemään keskustelun osittainen latteus. Kuten AI:n kanssa yleensä, taaskin sekoitettiin kvantiteetti ja kvaliteetti. Sekä ihmeteltiin ihmisyyttä. Eihän ole mitään järkeä verrata Usain Boltia ja kilpa-autoa. Koneet ovat jo ajat sitten pystyneet esim. musiikissa ihmiselle mahdottomiin soittosuorituksiin. 

Puhuttiin Turingin testistä. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Turingin_testi). Mainittiin "verho", jonka takana keinotekoinen keskustelija on. Entä kun verho vedetään sivuun? Tässähän se kupletin juoni piilee. Tuo testi on pelkästään kielellinen, kun ihminen ja inhimillisyys on oleellisesti paljon muuta. Se on eläimellisyyttä, nisäkkyyttä. 

Ihminen lajina on ajautunut kyseenalaiseen suuntaan. Tulee Linkolaa ikävä. Koneet ja ruudut ovat hyödyllisiä ja käteviä, mutta ne ovat vallanneet liian suuren osan elämästämme. Seurauksena karmeita suunnitelmia roboteista ja etäyhteyksistä mm. vanhusten hoidossa.

tiistaina, maaliskuuta 11

RAUTATIETÄ JA BAROKKIA







Lauantaina oli "ohjelmassa" teatteria ja musiikkia. Puitteiden vaatimattomuus ei haittaa, kun taiteilijat ovat mukana suurella sydämellä.

Tesoman hyvinvointikeskuksen Lysti-salissa Tampereen Liikkuva Näyttämö pelasi Juhani Ahon "Rautatietä". Kolme näyttelijää riitti ihastuttavaan esitykseen!


Pirkanmaan musiikkiopistolla (entisessä De Gamlas Hem -yhdistyksen vanhainkodin hienossa jugendrakennuksessa) Hanna Pakkala ja Jouko Laivuori konsertoivat duona.



sunnuntai, maaliskuuta 9

JURNUTUSTA I

 

Suomen ensimmäinen euroviisu vuodelta 1961. Laila ja Gode. Ei spektaakkelia, valoja eikä tulennielijöitä.

(Perkele, e va på värman jär)
Onhan se huvittavaa, että piti Vöyristä saakka hakea bändi, notta Ruotsin euroviisuissa laulettaisiin ruåtsiksi - tosin suomella höystäen. Vuonna 1999 Euroviisujen kielisääntö poistettiin, minkä jälkeen osallistujamaat saivat vapaasti valita esityskielensä. Tämän muutoksen jälkeenhän Ruotsi on esittänyt kaikki kilpailukappaleensa englanniksi.
(Ei sillä, että olisin heidän karsintansa katsonut.)

Leikki leikkinä, mutta miten kansainvälisissä skaboissa voidaan kilpailijat tuoda ulukomailta? Alun perinhän oli tarkoitus esitellä eri maiden musiikkeja ja tietenkin omilla kielillään. Vaan näinhän on toimittu urhoilussakin jo iät ajat. En muinoin käsittänyt enkä varsinkaan hyväksynyt, kun Hyvinkään urheiluseuroihin ostettiin pelaajia ulkomailta. Mikä on paikallisseura, jonka pelaajat eivät ole kaikki paikkakuntalaisia? Enkä minä laskenut hyvinkääläiseksi alle viittäkymmentä vuotta siellä asunutta. Niin ettei minustakaan ikinä tamperelaista tule. Toisaalta taas - Savelan Ollin mukaan - mies voi lähteä Hyvinkäältä muttei Hyvinkää miehestä.


(Kuten otsikon järjestysnumero uhkaa, jurnutus jatkuu.)

maanantaina, maaliskuuta 3

ENNIO MORRICONEN MUSIIKKIA















Ennio Morricone -konsertti oli lievä pettymys. Ei täysi orkka kuten oli annettu ymmärtää. Ennen väliaikaa suomalaisille ihan tuntemattomia leffoja ja niiden musiikkia. Toisella "puoliajalla" oli sitten noita Sergio Leonen tuttuja rainoja musiikkeineen. Hienot laulajat kyllä. Konsertin hinta/laatu-suhde ei hyvä.