lauantaina, huhtikuuta 30

KUMIKIEKKO























Koska olen perehtynyt Jääkiekkoon, haluan jakaa tietoni muiden kanssa. Voit luottaa asiantuntemukseeni, sillä olen perehtynyt aiheeseen varsin laajasti. Kävin 90-luvun alussa yhdessä Jääkiekko-ottelussa ja heti perään toisessa 90-luvun lopussa. Lisäksi olen nähnyt Jääkiekkoa useita kertoja Urheiluruudussa sulkiessani televisiota. Jääkiekko on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppaillaan perimmiltään istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja paljon numeroituja pelaajia. Heille ei kuitenkaan ole varattu numeroituja paikkoja. Paikkoja on vähemmän kuin pelaajia. 

Osa pelaajista joutuukin istuimen vapautumista odotellessaan säntäilemään aidatulla kentällä. Aitauksessa olo on tehty mahdollisimman vaikeaksi: kenttä on jäädytetty vaarallisen liukkaaksi ja pelaajien jalkoihin on sidottu metalliterillä varustetut kengät. Lisäksi toisen joukkueen pelaajat tönivät koko ajan. Istumapaikkoja vartioi kunkin joukkueen Capo di tutti capi. Hän on se huonosti istuvaan ja räikeään pikkutakkiin sonnustautunut yrmy mies, joka jauhaa koko ajan purukumia. Hän häätää muutaman pelaajan kerrallaan aitaukseen tuupittavaksi. Penkeille jääneet eivät haluaisi päästää ketään lähtijöiden tilalle, vaan he hakkaavat aitauksesta tulijoita isoilla hanskoillaan ja käyräpäisillä kepeillä, eli mailoilla. Pelaajan on mahdollista saada istumapaikka yksityisaitiostakin, mutta siitä joutuu tappelemaan. 

Yksityisen istumapaikan myöntää yleensä näkövammainen, mustavalko-paitaan sonnustautunut mies, kutsumanimeltään Mulkku. Jos Mulkku ei ole päässyt aitaukseen, häntä saattaa tuurata myös Dorka tai Pelle. Pelaaja saa istua privaattiaitiossa kuitenkin vain pari minuuttia kerrallaan. Sitten hänen on taas lähdettävä takaisin aitaukseen tönittäväksi ja kampitettavaksi. Pelissä on kaksi pelaajaa, joita ei päästetä ollenkaan istumaan He seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen laatikoiden eli maalien edessä. Heitä kutsutaan maalivahdeiksi. Aitauksessa vuorollaan olevat pelaajat koettavat osua näihin raukkoihin mustalla kumikiekolla, jota lyödään em. mailoilla. 

Jäähallissa soitetaan usein kivaa jumppamusiikkia. Katsojilla on kaksi tärkeää tehtävää. Ensinnäkin katsojien on tarkasti seurattava em. mustaa kiekkoa. Jos aitauksessa oleva pelaaja ei osu kiekolla maalivahtiin,vaan kiekko livahtaa maaliin, on katsomon reagoitava salamannopeasti. Mikäli katsoja kannattaa sitä joukkuetta, jonka maaliin kiekko osuu, hänen on huudettava mahdollisimman kuuluvasti "paitsio". Mikäli katsoja kannattaa toista joukkuetta, hän voi huutaa mitä tahansa, kunhan huutaa kovalla äänellä. Esimerkiksi "Öööh-haa-möää-haa" on suositeltava huuto. Katsojien toinen tehtävä on tunnistaa pelissä mukana olevia vähemmistöjen edustajia. Lajin fanaattisimmat kannattajat ovat tosi päteviä tunnistamaan esimerkiksi joukkueisiin kuuluvia homoseksuaaleja. Pelin edetessä useaa pelaajaa tervehditäänkin katsomosta iloisilla ja reippailla "homoo-o-o" -huudoilla. 

Nyt vain seuraamaan Jääkiekkoa! Se on todella mielenkiintoista, kun ymmärtää pelin juonen. ;D

maanantaina, huhtikuuta 25

EN JÄÄNYT KANNUSTINLOUKKUUN



















Tässä läksiäislahjojani. Näillä pärjää jo pitkälle.





















 

















































torstaina, huhtikuuta 21

maanantaina, huhtikuuta 4

AINUT VAIHTOEHTO

"Puolueettomuuden tarkoituksena on pitää hyvät välit itsensä kanssa ja kulkea muuta väkeä huomaamatta maailman halki kuin pohjalaanen. 
Puolueettomuus, puolueeton, tarkoittaa, että on liitossa itsensä kanssa. Sitä se tarkoittaa.

On edessä ainut vaihtoehto, taas kerran. Se on valhe, totuuden vaihtoehto. Se on looginen virhe, ei vaihtoehto voi olla ainut.”

(Paavo Haavikko 2006)

keskiviikkona, maaliskuuta 9

TAIKAA

Museokeskus Taika avattiin!
 
































Tomi Palsa
































Pelottavan ajankohtaista!




torstaina, maaliskuuta 3

LEONHARD LAPIN (1947-2022)
IN MEMORIAM














Pärnussa on ehkä maailman pisin - puoli kilometriä pitkä - kerrostalo. Sitä reunustavat Leonhard Lapinin veistokset. 

perjantaina, helmikuuta 25

HYÖDYLLISET IDIOOTIT


Olen joutunut muutaman viime vuoden aikana kestämään lähipiirissäni puheita "suomalaisen valtamedian venäjävastaisuudesta". En ole jaksanut puuttua siihen vaikka se on ketuttanut.

Viimeksi viikko sitten eräs hyödyllinen idiootti kunnioitti matalaa majaani ja ensimmäinen lausahduksensa oli: "yrittävät tehdä Putinista sodan lietsojaa". Vastasin sodan alkavan lähipäivinä USA:n tiedustelun mukaan. Nyt tämä henkilö on liittänyt FB-profiiliinsa rauhan kyyhkyn. Pitäisikö itkeä vai nauraa? 

Isoisäni Saka Nikander joutui sattuneista syistä vuonna 1917 lähtemään Pietariin, mutta älysi palata sieltä Suomeen kaksikymmentäluvulla, kun se vielä oli mahdollista. Hän ei ollut aivan vakuuttunut paikallisesta sosialismin mallista. Isäni komennettiin neljäkymmentäluvulla Neuvostoliittoon luomaan Suur-Suomea. Hänestä tuli pasifisti, joka ei koskaan puhunut sodasta.

Kuten Jörn Donner sanoi, lukeminen kannattaa aina. Opi perusasiat (vanha sähkömiesten laulu):



lauantaina, helmikuuta 19

IHAN TORVI PROTESTI














Kerrankin ovat mielipuolensa osoittajat nimenneet möykkäämisensä osuvasti. Kuten Haavikko aikanaan kirjoitti: "Ne tekevät sen itse."

Ilmastokatastrofin tässä vaiheessa pitäisi viimeistään luopua fossiilisista raaka-aineista. Ensilääkkeenä voisi pensan hinnan kaksinkertaistaa ja asettaa tavoitteeksi turhan yksityisautoilun kieltämisen. Savuton Suomi.

Ehkä ainoastaan tästä syystä tulee ikävä Neukkulaa. Ulitskoilla oli tilaa, kun kaikki hoitui sujuvasti joukkoliikenteellä. Vaan annas olla. Koitti länsimainen svaboda ja jokainen idiootti hankki ensimmäiseksi oman auton. Nyt saa Pietarissakin jököttää ruuhkissa oikein kansainväliseen tyyliin.

Tästä politiikasta pääsemme pian nauttimaan. Kun valtion talous perustuu raaka-aineisiin, koulutus, kehitys ja innovaatiot lyödään laimin, pitää aina välillä nostattaa kansallishenkeä pikku sodilla, että kansalaiset unohtavat maan kehnon tilan. Harasoo.

sunnuntaina, helmikuuta 6

KYLLÄ SEN ON TUNNUSTANUT JO...

On aina ilo lukea Pekka Laineen asiantuntevia juttuja Hyvinkäästä. Meille molemmille tärkeitä ovat Kruununpuisto ja sieltä Laurinkatu. Vaan on minun pakko - vähän myöhässä tosin - kommentoida Pekan kolumnia 16.1. Aapossa. Punaiset, joiden muistomerkki on Surujen puistossa eivät kuolleet vapaussodassa. Kukaan vakavasti otettava historioitsija ei käytä enää tätä poliittisesti leimautunutta termiä. (Jussi Niinistöä ei siis lasketa mukaan.)

 Toinen aboriginaali

perjantaina, helmikuuta 4

LIUKUMÄKI























Näin komean liukumäen tarjoaa Hyvinkään kaupunki rautatieaseman kävelysillalta melkein suoraan laiturille. Luvassa liukkaat kyydit! Kaupunkilaiset kiittävät.

keskiviikkona, tammikuuta 26

tiistaina, tammikuuta 18

ILTANUOTISTOLLA























Otteita:

" -

Musiikkia riittää koko elämäksi, mutta koko elämä ei riitä musiikille.
Sergei Rahmaninov

Ilman musiikkia elämä olisi erehdys.
Friedrich Wilhelm Nietzsche

Tunnen vain kaksi sävelmää. Yksi on "Yankee doodle" ja toinen ei.
Ulysses Simpson Grant

Ah Mozart! Hän oli onnellisesti naimisissa - toisin kuin puolisonsa.
Victor Borge

Jatkakaa vain samaan väärään tyyliin.
Dmitri Sostakovits Sofia Gubaidulinalle, kun tämä toi ensimmäisen sinfoniansa arvioitavaksi.

Kapellimestari Erik Cronvall käänsi kerran konsertissa vahingossa kaksi lehteä partituurista ja hätääntyi. Hän kysyi konserttimestarilta, missä ollaan. "Kulttuuritalolla", kuului vastaus.

Oikea ääni väärässä kohdassa on väärä ääni. Sama pätee väärään ääneen oikeassa kohdassa.

Kamarimuusikon sukulainen kuolee ja jättää perinnöksi miljoonan. Kollegat: Mitä aiot sillä tehdä? Vastaus: Jatkan keikkailua niin kauan kun rahat riittävät.

Kuinka voi tulla miljonääriksi kamarimuusikkona? Helppoa, täytyy vain aloittaa miljardöörinä.

Mikä ero on viulun ja alttoviulun välillä? Alttoviulu palaa kauemmin.

New Yorkissa väärälle kadulle eksyneen viulistin kysymys ohikulkijalle:
- Kuinka pääsee Carnegie Halliin?
- Harjoittele, poikaseni, harjoittele!

Eivät ne nuotit ole niin tärkeitä, vaan se, mikä on niiden välissä.
Artur Schnabel

Olen kaunis ja soitan hyvin!
Heimo Haiton tapa rohkaista itseään juuri ennen lavalle astumista 

Saamani kritiikit eivät lainkaan muutu. Saan edelleen kuulla saman kuin lapsena: soitan oikein hyvin ikäisekseni.
Mischa Elman 70-vuotiaana

Istun taloni pienimmässä huoneessa. Edessäni on kirjoituksenne. Pian se on takanani.
Max Reger kriitikolle

Suhteellisuusteorian kehittäjä Albert Einstein tunnettiin innokkaana harrastelijaviulistina, joka rakasti kamarimusiikkia. Bohuslav Martinu sävelsi hänelle kolme helpohkoa kappaletta viululle ja pianolle, jotka pohjautuvat määriläisiin tanssirytmeihin. Yhdessä niistä kaksi- ja kolmijakoiset tahdit vuorottelevat nopeassa tahdissa, eikä Einstein pysynyt pianon äärellä istuneen säveltäjän perässä. Martinu ei jättänyt tilaisuutta käyttämättä, vaan lohkaisi: "Mutta herra professori, ettekö osaa laskea?"

Fermaatilla tavataan.

Minulla oli perhosia vatsassa, kun odotin pianisti Svjatoslav Richteriä saapuvaksi Sibelius-Akatemian konserttisaliin. Hän oli reilusti myöhässä sovitusta ajasta, jolloin konserttia edeltävän harjoituksen piti alkaa. Kaksi päivää olin hionut flyygelin vasaroita, säätänyt kosketusta ja moneen kertaan tarkistanut viritystä vaativaksi tiedettyä mestaria varten. Lopulta Richter saapui ja asettui flyyygelin äärelle. Sitten hän kaivoi taskustaan vatupassin, mittasi onko koskettimisto vaakasuorassa, kääntyi ympäri ja lähti. Ääntäkään hän ei soittanut harjoitellakseen.
Pianonvirittäjä Emil (Eemeli) Paavonen SK:lle 1980

- "

torstaina, tammikuuta 6

INTERNET














Männä vuonna tuli luettua 109 kirjaa. Ohessa otteita Hyppösen Internetistä: