lauantaina, tammikuuta 14

ARTO SALMINEN II


Kuvan linkistä Harri Haanpään muistokirjoitukseen.

maanantaina, tammikuuta 9

ARTO SALMINEN I

JOKO KÄVIT KATSOMASSA "VARASTON"?

"Liian monet taide-elämykset ovat unohtumattomia. Olen ollut elämässäni yhden kerran oopperassa, enkä vieläkään ole pystynyt sitä unohtamaan. Teatterista muistan 20 vuoden takaa kiusallisen tarkasti sen mölinän, jota Jussi Parviainen ja hänen apulaisensa saivat aikaiseksi. Lähdin väliajalla karkuun. Sen jälkeen en ole uskaltanut teatteriin mennä unohtumattomuuden pelossa.
Olen joskus käynyt myös gallerioissa katsomassa modernistisia maalauksia, joskus nähnyt tanssitaidetta. Unohtumatonta kaikki tyynni.
Jukka Kuoppamäen musiikin pystyisin ehkä unohtamaan, mutta kun sitä tulee radiosta joka päivä. Pelkään, että "Rakkaustarina tää..." on tehnyt liian syvän piirron aivoihini.
Parasta taidetta on kaunokirjallisuus. Sen kyllä unohtaa."

Arto Salminen

torstaina, tammikuuta 5

VAPISE DISNEY!


Tässä seuraavat Oscar-ehdokkaat Anssi Kasitonnin
hervottomasta näyttelystä Amos Andersonilla!

perjantaina, joulukuuta 2

ZDĚNEK MILER IN MEMORIAM


Myyrän luoja, tšekkiläinen Zděnek Miler, on kuollut 90-vuotiaana.

Tunnetuimman hahmonsa, iloisen ja avuliaan myyrän,
Miler piirsi vuonna 1956. Hän sai idean hahmoon
kompastuttuaan myyränmättääseen kävelyllään.

Ensimmäinen Myyrä-aiheinen elokuva, "Kuinka myyrä sai housut", julkaistiin vuonna 1957.

"Walt Disney käytti piirretyissään lähes kaikkia eläimiä
– paitsi sitä yhtä, jonka minä valitsin", sanoi Miler Myyrästään.

keskiviikkona, marraskuuta 30

perjantaina, marraskuuta 18

keskiviikkona, marraskuuta 16

LAZY LARRY?


(Kuvan linkistä BBC News´in juttuun)

Britannian pääministerin kanslia on puolustanut julkisesti David Cameronin kissaa Larrya, joka epäonnistui pahanpäiväisesti hiirijahdissa. Larryn hiirenjahtaustaitoa ryhdyttiin epäilemään sen jälkeen, kun hiiri oli keskeyttänyt Cameronin ja tämän ministereiden päivällisen pääministerin virka-asunnossa.

Hiiren keskeyttämistä päivällisistä kertoneen Daily Mail -lehden mukaan Cameron heitti lattialla juossutta hiirtä hopeisella haarukalla, mutta ei osunut.

Larry tuotiin helmikuussa löytöeläinkodista Downing Streetille sen jälkeen, kun televisiokamerat kuvasivat rotan juoksentelemassa pääministerin virka-asunnon edustalla. Larryn kerrottiin tuolloin osoittaneen omaavansa vahvan metsästäjänvietin.

Larry on kuitenkin onnistunut nappaamaan yhdeksän kuukauden aikana vain muutaman hiiren ja kanslian työntekijät ovat kertoneet sen keskittyvän lähinnä nukkumiseen ja tyttökissan tapailemiseen. Kyseinen tyttökissa on kuninkaallinen puistokissa Maisie, joka asuu pääministerin virka-asunnon lähettyvillä olevassa St. Jamesin puistonvartijan talossa.

Britannian yleisradioyhtiön BBC:n mukaan pääministerin tiedottaja torjui maanantaina arvelut, että Larry erotettaisiin nyt hiirenjahtaajan virastaan.

- Larry tuo paljon iloa monille ihmisille, tiedottaja sanoi.

Toisin kuin Margaret Thatcherin ja John Majorin aikainen edeltäjänsä Humphrey, Larry ei saa rahaa valtionbudjetista. Humphreylle oli merkitty budjettiin vuotuinen 117 euron määräraha, mutta Larryn kustannukset on katettu pääministerin kanslian työntekijöiden taskuista ja lahjoitusten avulla.

(Ks. DIRTY LARRY)

lauantaina, marraskuuta 5

tiistaina, lokakuuta 25

REIJO TANI IN MEMORIAM

(Klik)
Reijo "Rempo" Tani löydettiin hiljattain kuolleena kotoaan Kotkasta 79-vuotiaana.

perjantaina, lokakuuta 21

JOHAN SE SIINÄ AIKANSA...


"Tämä on raakalaismaisen aikakauden loppu", ihmisoikeusjuristi Hana el-Gallal iloitsi kotonaan Bengalissa (HS 21/10).

perjantaina, syyskuuta 23

PELEJÄ JA PUUHAA LAPSILLE!


Klik!

Kuvan linkistä pääset Perhekerhon Puuhatupaan
(by Auer Media)!

lauantaina, syyskuuta 17

PALUU ALKUUN


Klikkaa isommaksi!

Eilen avattiin Hyvinkään taidemuseossa Hannu Lindholmin "Paluu alkuun" -näyttely. Ohessa Pirjo Hämäläisen avauspuhe.

"Hyvät naiset ja herrat

Hannu Lindholm on ollut 1970-luvulta alkaen Hyvinkään taiteen suuri vaikuttajahahmo. Luontainen vaatimattomuus on estänyt Hannua tunkemasta eturiviin, mutta hänen jälkensä on näkynyt vuosikymmeniä Hyvinkään taiteilijaseurassa ja Hyvinkään taidekoulussa. Kumpaakin näistä Hannu on aivan ratkaisevalla tavalla ohjannut.

Vaatimattomuus ei ehkä ole meidän maailmamme korkeimpia hyveitä, mutta silti se on myös Hannun 2000-luvun taiteen avaintermi. Hänen maalauksensa ovat vailla itsekorostusta, tekijästä etäännytettyjä, kooltaan pieniä, aiheiltaan tuttuja, sisällöltään niukkoja.

Hannun 2000-luvun tuotanto voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan, Åvikin maisemiin, Hyyppärän maisemiin ja vesimaisemiin, toisin sanoen järvi- ja merikuviin.

Åvik Vantaanjoen varrella on ikivanhaa Hyvinkäätä. Joen rannalla on saattanut kulkea jo esihistorian kaudella tie, kuivatun Hyvinkäänjärven erottaa yhä, Krissin kartano ja Krissin rautatiesilta tuovat Åvikiin oman ajallisen ulottuvuutensa.

Hannu ei ole kuitenkaan poiminut näitä maalauksellisia, ympäristöstään erottuvia kohteita, vaan hän on tyytynyt tyypilliseen, aivan tavalliseen peltomaisemaan. Mieleen nousee Juhani Aho, Hannua 90 vuotta vanhempi kirjailija, josta on tässä kuussa paljon puhuttu.

1880-luvun realismiin kuului tyypillisyyden idea: ei kuvattu erikoisia yksilöitä, vaan hahmoja, joissa monien yksilöiden ominaisuudet yhdistyivät ja tiivistyivät. Ahon Rautatien Matti ja Liisa eivät ole oikean mökin oikeita, keveästi naamioituja asukkaita, vaan savolaisuuden tai suorastaan suomalaisuuden tyyppiesimerkkejä.

Hannun Åvik-maisemissa on monta ajallista kerrosta. Niissä on 1880-luvun realismin tyypillisyyttä, 1970-luvun realismin anonyymia otetta ja meidän aikamme sarjallisuutta ja käsitteellisyyttä. Meidän ajallemme ominaisia ovat myös historialliset lainat ja kommentit. Åvik-maisemien taustalla häämöttävät ranskalaisen Claude Monet´n heinäsuovat, lummelammikot, katedraalit ja muut teossarjat, joissa perusideana oli valaistuksen vaihtuminen vuorokaudenaikojen vaihtuessa.

Ranskalaiset impressionistit elivät ikuista kesää, mutta Hannun Åvikissa on myös talvi, syksy, kevät. Sadoissa Åvik-maisemissa Hannu on ottanut huomioon ne kaksi sykliä, jotka maapallon liike auringon ympäri aiheuttaa: vuorokauden ajat ja vuodenajat. Mutta sanomana ei ole ehkä sittenkään jatkuva muutos, vaan paremminkin pysyvyys, sillä luonto kiertää maapallon mukana ympyrää. Vaikka muutokset ovat rajuja, kaikki palaa lopulta ennalleen. Kesä on nyt auttamatta mennyt, mutta me tiedämme, että kohta on taas samanlainen kesä ja samoissa puissa samanlaiset vihreät lehdet.

Åvikin maisemista on koottu tänne valtava ryhmä, peltomaiseman päiväkirja, jossa on 360 sivua, mutta samanhenkiset Hyyppärän maisemat ovat hiukan syrjemmällä. Niitä on helppo tarkastella yksilöinä ja huomata, että hyvinkääläisen luonnon seassa on maalauksellisia viitteitä Hannun nuoruuden maisemiin, jopa Pohjois-Karjalaan ja sen vaaroihin.

Järvi- ja merimaisemissa Hannu on etsinyt Åvikin lailla tyypillisyyttä, mutta hän on kulkenut tiellään vielä pidemmälle. Maalaukset ovat Karjalohjalta, Keuruulta, Taalintehtaalta, järvi vaihtuu mereksi ja Keski-Suomi rannikko- Suomeksi, mutta kuva, näkymä, pysyy periaatteessa samana. Voisi melkein sanoa, että maalaukset eivät esitä kohdettaan.

Mitä ne sitten esittävät? Nähdäkseni ne esittävät maiseman maalaamista. Niihin on tiivistetty suomalaisen maisemamaalauksen historiaa, Eero Järnefeltin pilviä, Akseli Gallen-Kallelan järvenselkiä, näitäkin vanhempien taiteilijoiden tallennuksia. Hannu osaa käyttää kultakauden mestarien kieltä kuin omaansa ja asettua yli sadan vuoden jälkeen heidän tulkikseen. Niin Åvikin maisemissa, Hyyppärän maisemissa kuin vesimaisemissa luontoa katsotaan hyvin tietoisesti vanhemman taiteen läpi.

Hannun näyttelyn otsikkona on Paluu alkuun. Sen voi ymmärtää monella tavalla, mutta ennen muuta se viittaa Hannun taiteilijan uraan, henkilökohtaiseen sykliin. Hannu teki 1970- ja 80-luvulla maisemia ja maisemia hän tekee jälleen, mutta kyse ei ole mistään tuhlaajapojan paluusta, vaan ajattomuudessaan hyvinkin ajankohtaisesta ratkaisusta. Melun sijasta monet meistä kaipaavat hiljaisuutta, korskeuden sijasta vaatimattomuutta, luonnon hyväksikäytön sijasta luonnon kunnioitusta, kulutuksen sijasta ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Tämänkaltainen viesti Hannun maisemista käsittääkseni välittyy."

Näyttelyn yhteydessä ilmestyi myös julkaisu Hannu Lindholmin taiteesta.

perjantaina, syyskuuta 9

JÄRJESTÄYTYNYT RIKOLLISUUS


(Klikkaa isommaksi)

Keskusrikospoliisin mukaan jengien välit saattavat kiristyä. Jep. Sitä äkkinäinen tulee kysyneeksi onko järjestäytynyt rikollisuus Suomessa lainvastaista vai ei. Ja jos se ei vielä toistaiseksi ole valtiovallan erityisessä suojeluksessa kuten muukin työvoima, miksei sitäkin lopeteta. Paikat, henkilöt, kaikki on poliisin tiedossa. Mitään ei vain tapahdu? Annetaan rikollisuuden laajentua ja rehottaa kaikessa rauhassa. Kenen etuja tämä palvelee? (Järjestäytynyt rikollisuus - Järjestäytynyt poliisi/yhteiskunta?).

lauantaina, syyskuuta 3

"NORSUT PELOTTAA"


(Klikkaa isommaksi)

Paleface
ja Koiton laulu nostattivat eilen Huvila-teltassa fiilikset kattoon. Kuoron lopetettua turhankin pitkän alkuosuutensa illan "isäntä" päästettiin myös lavalle ja alkoi tapahtua. Kuulimme mm. "Laulun Spartacuksesta" sekä "Oppimisen ylistyksen" helkkarin vaikuttavat esitykset.

Teltan lattiarakenteet joutuivat koville yleisön tömistellessä "Syntynyt rellestämään" -kappaleen huumassa. Siitä huolimatta, että yleisön keski-ikä oli silmin nähden viidenkympin paremmalla puolella.

Paleface osaa laulaa luonnollisen aidosti toisin kuin esim. kansallissankariksi nostettu Sorsakoski, joka oli käsittänyt laulamisen peruna suussa vängertämiseksi. (Tästä ehkä myöhemmin lisää...)

Emme unohda myöskään mukana häärineitä DJ Leijonamieltä, Hilja Grönforsia tai Tuomo Prättälää orkestereineen.

Yle Teema tallensi onneksi konsertin, joten perästäkin kuuluu ja näkyy.