Mikä siinäkin on, että nykyiset suomalaiset dokkarit tuntuvat minusta usein tekotaiteelliselta haahuilulta. Niin osin tässäkin.
Ymmärrän hyvin toiveen konkretiasta Parikkalaa tuntemattomille. Itse jäin kaipaamaan edes välähdystä kulttuurirautatieasemasta ja Rönkkösen patsaspuistosta. Ei hassumpi raina kuitenkaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti