keskiviikkona, lokakuuta 30

VIITTÄ VAILLE KAKS


















Olipa kerran (24.5.1974) kahdella bändillä keikka Hyrylän Väinölässä. Hyvinkääläisen Hurskas kurjuus -yhtyeen piti lämmitellä yleisöä Hurriganes´ia varten. Vaan kuinkas kävikään? Hurjassa suosiossa olleilla hurrigaaneilla olikin kiire Stadiin ja päättivätkin soittaa ensiksi. Vaikka samassa paikallisessa kuppilassa etkottiin, ei meiltä tietenkään kukaan mitään kysynyt. Rockstarat eivät egojensa takaa meitä nähneetkään. Remu oli juuri päässyt linnasta ja takahuoneeseen jonotti romanituttujaan.

Hurriganes soitti siis ensin ja me heidän jälkeensä. Olenkin siitä saakka kertonut, että tämä oli uramme huippu. Hurriganes oli lämppärimme! M.O.T.

PS: Nyt molempien porukoiden enemmistö soittaa ties missä.
























(Voima 4/2024)

sunnuntai, lokakuuta 27

MUISTITHAN?





















Onneksi kelloni on näin pieni eikä esim. kaappikello!




lauantaina, lokakuuta 26

torstaina, lokakuuta 24

HELISMAA VASTAAN SAARIKOSKI






















(Suosikki 5/62)

"Vähälläpä pääsevät", tokaisi Reino Helismaa kerran toimituksessa kun tuli puheeksi nykyaikainen runonteko, "jotain siihen vähän lykkäävät; ei niiden runoilijoiden tarvitse enää riimeistä ja loppusoinnuista välitellä. Tuskin osaavat itse sen paremmin riimiä enää tehdäkään." Joku tässä keskustelussa asettui puhumaan nuorten runoilijoiden puolesta, syntyi jonkinlainen väittelyn poikanen, ja niin kiista päätettiin ratkaista kilpailulla. Helismaa oli asianosainen ja luonnostaan etuoikeutettu sanaseppojen edustaja; runoilijoiden mainetta kutsuttiin puolustamaan Pentti Saarikoski, nuoren uhmaisen polven kansallishahmo ja ?runoilija. Ja kilpailun säännöt saatiin tuota pikaa laadituksi. 

Niin sitten jolloinkin huhtikuun loppupuolella toimitussihteeri ja runoilija seisoskelivat selittäin ja hymyilivät voitonvarmasti kuvaajalle, ja Helismaan ovela virnistys säilyi vielä silloinkin, kun Saarikoski unisesti kohensi takinkaulustaan tihkusateessa ja vakavoitui koleassa aamussa. 

"Teepä moderni runo Aleksanterinkadusta", Saarikoski antoi työaiheen Helismaalle. "Ja sinä iskelmä vaikka kaksosista", vastasi Repe Helismaa. Ja kumpikin kävi töihin. Oli sovittu, että saatuaan vastapuolelta kilpailutyön aiheen, he uurastavat tahollaan, Helismaa modernin runon väsäämisessä ja Saarikoski puolestaan iskelmäseppona. Sitten saatuaan työnsä päätökseen he vaihtaisivat kilpailutöitään ja antaisivat omansa alansa edustajana toisen tekosista rehellisen arvioinnin. 

No, Helismaan kone hakkasi tavallista tiuhempaan alun alkaen, eikä siinä useampaa minuuttia ehtinyt kulua ennenkuin runoilijalla oli kädessään vastapuolen saavutus, nykyaikainen runo "Aleksanterinkatu". Runoilija, joka siihen asti oli kulmat kurtullaan syventynyt iskelmäänsä saamatta vielä mitään paperille, synkistyi ja tehosti otettaan. Mutta jos rehellisiä ollaan, niin "Kaksoset" tuottivat aika lailla synnytystuskia runoilijalleen ja aikaakin ehti vierähtää moninkertaisesti Helismaan pikatuottoon verrattuna. 
Tässä ovat tulokset ja vastavuoroiset arvioinnit. Toimitus ei halua ryhtyä ylimmäksi kilpailutuomaristoksi vaan tyytyy toteamaan saavutukset ja jättää plakettien jaon lukijoiden suoritettavaksi. Mutta näitä tuotteita katsellessaan voidaan ainakin panna merkille, runoilija kyllä on osannut riimitelläkin ja iskelmäseppo jättää rakkaat riiminsä kerrankin nurkkaan. Olisikohan siltikin turvallisempaa suutarin pysyä lestissään, ainakin mikäli se samalla merkitsee elantonsa hankkimista.























PENTTI SAARIKOSKI 

Helismaan runo on kovin pitkä siihen nähden mitä on saatu sanotuksi. Runon mielenkiintoisin kohta on se, jossa todetaan että teoria huutaa, mutta käytäntö sanoo. Runossa ilmaistun maailmankatsomuksen mukaan kuuluvat esim. taulut teoriaan, sen sijaan korsetit käytäntöön. Taulua ostaessaan ihminen siis huutaa: "Yksi taulu", mutta korsettia ostaessaan hän sanoo: "Yksi korsetti". Helismaa on tietenkin voinut tehdä tällaisen havainnon, ja ehkä muidenkin ihmisten on mielenkiintoista siitä kuulla, mutta minä en käsitä miksi siitä on pitänyt kertoa 17 rivillä. Lukijalta menee kauan aikaa ennen kuin hän löytää runon ytimen, joka on 12. ja 13. rivillä. Runon pituus on saanut kirjoittajan itsensäkin sotkeutumaan ajatuksissaan. Ensin hän sanoo että Aleksanterinkadulla on "päivä taidetta, muut päivät rillumarei", mutta sitten myöhemmin hän sano että "aina kova huuto kulttuurista". Onko yksi päivä aina? Vai tahtooko Helismaa tällä tahallisella ristiriidalla sanoa sen, että kulttuuri eli teoria pitää yhtenä päivänä niin hirvittävää meteliä ettei käytännön hiljainen puhe kykene voittamaan sitä vuoden jäljellejäävänä aikana? Kuten havaitaan, kirjoittaja ei ole pystynyt ilmaisemaan mitä hän oikein ajattelee. Muuten runo kyllä on hyvä. 























REINO HELISMAA 

Aluksi on sanottava suoraan, että Saarikoski saa kyllä säkeensä "rimmaamaan" - seikka, jota meikäläinen on joskus hieman epäillyt. "Pysähtyy" ja "kyllästyy" on tyy-toistoineen ainoa huomauttamisen arvoinen asia. Teksti näkyy kertovan kahdesta hummeriveljeksestä, jotka vaihtelevat heilojaan. Alku on kiinteä ja johdonmukainen, mutta neljä viimeistä säettä on tehty ihan huitaisemalla. Mitä jutun sävellyskelpoisuuteen tulee, niin tässä muodossaan se ei tunnu soveltuvan mihinkään normaaliin sävellyskaavaan - kaksi kuuden säkeen jaksoa ja coda - ei, ei se mahdu ainakaan yllekirjoittaneen järkeen. Iskelmäteksti on ankarien lakien alainen, ja "Kaksoset" on kuin kesyttämätön varsa, joka tekee arvaamattomia loikkauksia. Parempi tämä teksti kuitenkin on kuin otaksuin. Pentti Saarikoskesta saattaisi tulla hyväkin iskelmien tekstittäjä muutaman vuoden harjoittelulla.

LOS MOIMOI DE FUENGIROLA

https://museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?nayttely_id=34295
























sunnuntai, lokakuuta 20

MÄÄ

Naapuri käveli vastaan. "Mää soitan ovikelloo, jossei aikasemmin nährä."

lauantaina, lokakuuta 19

SAAMISEN LAKKAAMISESTA

















Aloitetaan uusi sarja. Harvinaisuuksia ja outouksia kirjahyllyistäni. Saamisen lakkaamisesta. Ajankohtainen kirja meistä monellekin, veikkaisin.


tiistaina, lokakuuta 15

KOMMUNISMIN TELOITETTU UNELMA

"Se oli sellaista 60-luvun paskasosiologiaa. Se mun teksti, se oli huono. Se oli sellaista 1960-luvun surveysosiologiaa, päälle liimattuna muutama sitaatti Marxilta." Näin arvioi 27-vuotiaana Tampereen yliopistossa aikansa nuorimpana väitellyt Seppo Toiviainen väitöskirjaansa 15 vuotta myöhemmin.

Beljakov kommentoi SKP:n kannanottoa Prahan panssareista: "SKP on nyt tehnyt historiansa ensimmäisen itsenäisen päätöksen. Olette iskeneet meitä puukolla selkään meille vaikealla hetkellä. Älkäät ottako tätä tavaksi. Ilman tukeamme ette tule toimeen."

Heikki Mäki-Kulmala:
"Oman uhmansa vanki - Seppo Toiviaisesta ja hänen maailmastaan"









sunnuntai, lokakuuta 13