Arvo Tuominen kävi Hyvinkään Suomi-Venäjä-seuran vieraana luennoimassa 22/9 Hyvinkään kirjastossa.
Striimattu show aukeaa kuvan linkistä.
keskiviikkona, syyskuuta 30
tiistaina, syyskuuta 29
sunnuntai, syyskuuta 27
perjantaina, syyskuuta 25
lauantaina, syyskuuta 19
perjantaina, syyskuuta 18
keskiviikkona, syyskuuta 16
sunnuntai, syyskuuta 13
perjantaina, syyskuuta 11
HOTAKAINEN KERAVALLA
Hannu Puttosen kirjallisuusillassa Keravan kirjastossa
Kari Hotakainen torstaina.
Täältä koko keikka.
torstaina, syyskuuta 10
sunnuntai, syyskuuta 6
torstaina, syyskuuta 3
ANKERIAAN TESTAMENTTI
Näillä ijillä kandee tehdä testamentti. Mutta myös lukea niitä. Olen pari lukenut hiljattain. Uuden testamentin ja tämän Ankeriaan testamentin. Kumpaakin suosittelen.
Ankeriaan kertomuksessa vierailevat isot nimet.
Jo antiikin Kreikan suurfilosofi Aristoteles
oli ankeriaan edessä hämmentynyt. Hän halusi luokitella kaikki
luontokappaleet, mutta ankerias tuotti vaikeuksia. Aristoteles päätyi
päättelemään, että ankeriaat syntyvät mudasta.
Ankeriaskysymyksen ydin on se, ettei täysikasvuisia ankeriaita ole nähty
Sargassomeressä, mutta sieltä ankeriaan pienen alkumuodon,
läpikuultavan pajunlehden tiedetään ajelehtivan matkaan. Aristoteles jo
oli tutkinut ankeriasta. Yhdeksäntoistavuotias Freud tutki Triestessä
ankeriaan sukuelimiä, hän halusi löytää sen kivekset. Ei onnistunut,
sillä ne kehittyvät vasta kun ankerias tarvitsee niitä, ei silloin kun
Freud niitä syynäili. Ankeriaasta tulee se, mikä siitä pitää tulla, silloin kun aika on käsillä.
Eräs monista ankeriasta tutkineista on Rachel Carson, Äänettömän kevään kirjoittaja, yhdysvaltalainen biologi. Hänen tavastaan tutkia ankeriasta, ei vain laboratoriotutkimuksin, vaan eläytymällä, mielikuvituksella Patrik Svensson kertoo kirjassaan. Se eläinten inhimillistäminen, johon Rachel Carson syyllistyi, oli tietysti täysin tarkoituksellista, ja sillä oli oma tarkkaan mietitty tavoitteensa. Samaistumalla ankerias saa olla ankerias, edelleen arvoitus mutta ei täysin vieras.
Kiinnostavasti kirjailija miettii ihmisen aikakäsitystä, elämän mittaista selkeää biologista kelloa verrattuna olentoon, jonka elämä koostuu monesta muodonmuutoksesta. Ankeriasta tutkineet ovat havainneet, että sen elämä voi olla hyvin eri pituinen. Ei ole mitään näkyvää kaavaa sille, milloin se päättää palata Sargassomerelle.
Kokeeko tällainen olento ylipäätään ajan eteenpäin menevänä vai onko aika enemmänkin olotila? Onko sillä aivan oma ajanlaskunsa, toisenlainen kuin meidän? Ehkä se on meren ajanlasku?
Eräs monista ankeriasta tutkineista on Rachel Carson, Äänettömän kevään kirjoittaja, yhdysvaltalainen biologi. Hänen tavastaan tutkia ankeriasta, ei vain laboratoriotutkimuksin, vaan eläytymällä, mielikuvituksella Patrik Svensson kertoo kirjassaan. Se eläinten inhimillistäminen, johon Rachel Carson syyllistyi, oli tietysti täysin tarkoituksellista, ja sillä oli oma tarkkaan mietitty tavoitteensa. Samaistumalla ankerias saa olla ankerias, edelleen arvoitus mutta ei täysin vieras.
Kiinnostavasti kirjailija miettii ihmisen aikakäsitystä, elämän mittaista selkeää biologista kelloa verrattuna olentoon, jonka elämä koostuu monesta muodonmuutoksesta. Ankeriasta tutkineet ovat havainneet, että sen elämä voi olla hyvin eri pituinen. Ei ole mitään näkyvää kaavaa sille, milloin se päättää palata Sargassomerelle.
Kokeeko tällainen olento ylipäätään ajan eteenpäin menevänä vai onko aika enemmänkin olotila? Onko sillä aivan oma ajanlaskunsa, toisenlainen kuin meidän? Ehkä se on meren ajanlasku?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
