Luen enimmäkseen tietokirjallisuutta, koska olen sairaalloisen utelias ja pyrin - edelleenkiin - loppuun asti vimmaisesti sivistämään itseäni s.o. opiskelemaan. Mutta aina olen myös harrastanut kaunoa eli varsinaista kirjallisuutta (meinasi tulla yhdellä uulla eli meni melkein Viidaksi). Kuten UKK aikanaan sanoi lukevansa kaunokirjallisuutta ymmärtääkseen maailmaa.
Tapaan
lukea myös uutta, kehuttua suomalaista proosaa vaan useimmiten
petyn. Tässäpä poikkeus. Hyvin ja luistavasti kirjoitettu.
Paneuduttu, tutkittu, eläydytty. Sylvi on tässä. Vahvana, kärsivänä,
viisaana, ilkeänäkin, Uskomattomia yhteyksiä. Yllätyt lukiessasi. Kirjan preesens on vuodessa 1966, mutta Sylvi muistelee
elämäänsä lapsesta asti. Hänen parhaat ystävänsä ovat Essi Renvall ja
Marja-Liisa Vartio. Ja tietty Urho, ystävä. Vain. Enää.
Suosittelen. Lue. En usko, että petyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti