NIKANDER ON THE ROAD AGAIN

Inside-huumoria Hyvinkään Veitsistä kirjaimellisesti:



Niin ja muuten hyvää praidia!

KOKO IN MEMORIAM (1971-2018) R.I.P.

Viittomakieltä osannut Koko-gorilla on kuollut. Koko nukkui pois Yhdysvaltojen Kaliforniassa 46:n vuoden ikäisenä, ilmoitti gorillaa tutkinut yliopisto tänään torstaina. Koko oli yksi harvoista kädellisistä, jotka osasivat viittomakieltä. Muita vastaavanlaisia ovat Washoe-simpanssi Washingtonissa ja Chantek-oranki Atlantassa.

Koko-gorillan hoitajat kertovat Kokon ymmärtäneen vähän myös puhuttua englantia. Kokosta tuli esikuva läntisille tasankomaagorilloille, joita uhkaavat hakkuut ja salametsästys niiden elinympäristössä Keski-Afrikassa. Gorillan omistanut The Gorilla Foundation sanoo, että Koko kosketti miljoonien ihmisten elämää. Se oli lajien välisen vuorovaikutuksen symboli.

Koko syntyi 4. heinäkuuta 1971 San Franciscon eläintarhassa. Viittomakielen sille opetti tutkija Francine "Penny" Patterson, joka ryhtyi työskentelemään Kokon kanssa vuosi sen syntymän jälkeen. Patterson uskoi Kokon olevan todiste siitä, että gorillat osaavat viestiä tunteistaan. Gorilla esiintyi elämänsä aikana monissa dokumenteissa ja esiintyi National Geographicin kannessa kahdesti. Toisen kansikuvista Koko otti itse itsestään vuonna 1978.

HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Nikander sekä Petroskoin kaalikombinaatin kuoro toivottavat hyvää juhannusta.

REIJO KALLIO (1933-2018)IN MEMORIAM

Tässä juhannuksen soundtrack

GRIGORI SOKOLOV, PIANO

MODERN TIMES

LUCKY

Harry Dean Stanton loistaa pääosassa loistavassa ja koskettavassa vanhuustutkielmassa. Hän kuoli 91-vuotiaana kaksi viikkoa ennen leffan ensi-iltaa.

SUOMEN ENSIMMÄISET KOMPASTUSKIVET

Berliinissä kävellessään on vaikea välttyä huomaamasta kaduille valettuja pieniä muistolaattoja. Nyt muutaman samanlaisen laatan voi löytää jalkojensa juuresta myös Helsingin Munkkiniemessä. Munkkiniemen puistotielle, tarkalleen talon numero 18 B-rapun eteen, valettiin lauantaina kolme laattaa, jotka muistuttavat talossa toisen maailmansodan aikaan asuneen juutalaisperheen kohtalosta.

Kyseessä ovat Suomen ensimmäiset Stolpersteinit eli kompastuskivet. Stolpersteinit ovat saksalaistaiteilija Gunter Demnigin aloitteesta syntynyt taideprojekti, jolla muistetaan holokaustin uhreja. Samankaltaisia laattoja on yli 60 000 ympäri Euroopan kaupunkien katuja.

Munkkiniemen kolmeen pieneen messinkilaattaan kiteytyy 18 B:ssä asuneen Kollmannin perheen kohtalo. Helsinkiin pakolaisiksi tulleet Georg Kollmann, Janka Kollmann ja Franz Olof Kollman karkotettiin Suomesta vuonna 1942, minkä jälkeen heidät vietiin Auschwitzin keskitysleirille.

Demnigillä on tapana käydä itse valamassa joka maan ensimmäiset kompastuskivet. Suomeen hänet sai helsinkiläinen Kristina Paavela, jonka huomion kompastuskivet kiinnittivät Berliinissä kymmenisen vuotta sitten. Laatat tekivät Paavelaan vaikutuksen. Ne saivat hänet pohtimaan yksittäisten ihmisten kohtaloita sodan jaloissa.

HYVINKÄÄ ROKKAA