EVAKKOREKI

Pirjo Hämäläisen puhe Hyvinkään kaupunginvaltuustossa 11/11:

"Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Leena Meren, Timo Karhusen ja Hiski Stenin eriävät mielipiteet ovat surullista luettavaa. Heidän mukaansa hyvinkääläiset ovat pakolaisia jo riittävästi, jopa loistavasti, auttaneet, joten nyt on korkea aika pestä kädet kuin Pontius Pilatus.

Prokuraattori Pilatus tiesi, että hänen pitäisi pelastaa kuolemanvaaraan joutunut Jeesus Nasaretilainen, mutta oman karriäärinsä ja kannatuksensa takia hän päätti toimia vääriin. Vääryyteen Pilatusta yllytti kansa, etten sanoisi äänestäjät. Harhaan johdettu väkijoukko asettui huutoäänestyksessä suurrosvo Barabbaan puolelle ja lähetti Jeesuksen kuolemaan.

Meren, Karhusen ja Stenin pakolaisvastaisuus on erikoista kaupungissa, jonka kuuluisin asukas on laulajatähti Diandra, chileläisen pakolaisperheen tytär. Jos edesmenneet asukkaat otetaan huomioon, Diandraakin kuuluisampi on Helene Schjerfbeck. Hänen isoisänsä isä tuli Smoolannista, Ruotsista, leveämpää leipää etsimään.

Kovasydämisyyttä on esiintynyt kautta historian, keisariajan Roomassa ja myös sota-ajan Suomessa. Risto Ryti ja Väinö Tanner olivat sitä mieltä, että kun asunnoista oli pommitetussa maassa kova pula, niitä oli annettava vain kantasuomalaisille. Puoli miljoonaa karjalaista eivät mahtuisi millään ilveellä Suomeen, joten heidät tuli jättää omille asuinsijoilleen Neuvostoliiton alamaisiksi. Ehdotus kuulosti päällisin puolin kauniilta, sillä kukapa nyt kotiaan haluaisi jättää, mutta Ryti ja Tanner tiesivät hyvin, että päätöksellä Suomen karjalainen kansanosa syöstäisiin Stalinin lihamyllyihin.

Mikäli Ryti ja Tanner olisivat saaneet tahtonsa läpi, en seisoisi tässä eivätkä valtuutetut Juhani Skyttä tai Heikki Jäske istuisi omilla paikoillaan. Karjalaistaustaisia valtuutettuja on epäilemättä muitakin, sillä Hyvinkäälle asettui kuusi tuhatta evakkoa, minkä seurauksena Hyvinkään maalaiskunnassa joka neljäs asukas oli karjalainen.

Toisin kuin ehkä pelättiin, karjalaisista ei ollut haittaa, vaan suurta hyötyä. Heissä oli yritteliäisyyttä ja heissä oli luovuutta. Hyvinkään taide-elämä tarjoaa mainion esimerkin. Viipurin maalaiskunnan Perojoki ei ollut mikään Vuoksi saati Volga, mutta yksistään tämän joen rantamilta Hyvinkää on saanut neljä taiteilijaa: Terho Sakin ja Tapio Hailin sekä Liisa Björnin ja Tiina Torkkelin, jotka edustavat evakkojen toista polvea.

Suomeen on tultu monesta syystä, evakkoina, pakolaisina, työn perässä, opiskelun tai avioliiton kautta. Pakolaisten vuosittainen määrä on nyt noin 2000–3000 henkeä, mikä on pientä verrattuna 1920-luvun alkuun, jolloin Suomeen tulvahti yhtenä aaltona osapuilleen 25.000 pakolaista. Suomen väestöstä alle 5 prosenttia puhuu nykyisin vieraita kieliä, etupäässä venäjää ja sukukieltämme viroa. Muiden kielten osuus on olemattoman vähäinen.

Lähes kaikki tulijat ovat kohdanneet Suomessa vastustusta, lähes kaikkia on vierastettu ja epäilty. Tämä koskee myös Suomen omia kansalaisia, karjalaisia, joita saatetaan haukkua yhä ryssiksi. Ryssien hautoja en rupea hoitamaan, totesi karjalaisen sukulaismieheni pohjalainen leski.

Olen laatinut kolme nimilistaa, joista selviää, millainen paikka Suomi olisi ilman maahanmuuttajia. Karjalaisia ei listoillani tietenkään esiinny, vaan kyse on henkilöistä, jotka ovat muuttaneet Suomeen ulkomailta, Venäjältä, Virosta, Saksasta ja niin edelleen.

Ensimmäinen lista koskee itärajaa. Näitä ihmisiä ei tunnettaisi Suomessa, mikäli heitä tai heidän Venäjällä asuneita vanhempiaan taikka isovanhempiaan ei olisi päästetty rajan yli Suomeen:

Olli Ahvenlahti, muusikko
Vilho Askola, kuvataiteilija
Kirka Babitzin, laulaja
Muska Babitzin, laulaja
Ina Colliander, kuvataiteilija
Tito Colliander, kirjailija
Georg Dolivo, laulaja, Espoon entinen kulttuurijohtaja
Taina Elg, Hollywood-tähti
George de Godzinsky, musiikkimies
Maria Guzenina-Richardsson, entinen ministeri
Ansa Ikonen, näyttelijä
Armas Järnefelt, säveltäjä
Arvid Järnefelt, kirjailija
Eero Järnefelt, kuvataiteilija
Viktor Klimenko, laulaja
Rudolf Koivu, satukuvittaja
Gugi Kokljushkin, musiikkimies
Kauko Käyhkö, laulaja
Johnny Liebkind, laulaja
Tamara Lund, laulaja
Baba Lybeck, Uutisvuodon juontaja
Georg Malmsten, laulaja
Ragni Malmsten, laulaja
Eero Milonoff, näyttelijä
Juho Milonoff, KOM-teatterin johtaja
Pekka Milonoff, KOM-teatterin entinen johtaja
Tuomas Milonoff, näyttelijä
Otso Pietinen, arkkitehti
Alma Pihl, Fabergén korutaiteilija
Anni Polva, kirjailija
Marion Rung, laulaja
Petri Sarvamaa, EU-parlamentin jäsen
Nikolai Sinebrychoff, teollisuusmies
Teuvo Tulio, elokuvaohjaaja
Valentin Vaala, elokuvaohjaaja

tarkkaan ottaen myös:
Jalmari Ruokokoski ja
Tyko Sallinen

Toinen lista koskee etelän suuntaa. Näitä ihmisiä ei Suomessa tunnettaisi, mikäli eteläinen raja olisi pidetty kiinni:

Carl Ludvig Engel, Senaatintorin arkkitehti
Karl Fazer, Fazerin perustaja
James Finlayson, Finlaysonin perustaja
Larin Paraske, Suomen runoemo
Sofi Oksanen, menestyskirjailija
Fredrik Pacius, Maamme-laulun säveltäjä
Gustav Paulig, Pauligin perustaja
Samuli Putro, laulaja
Eliel Saarinen, jugendarkkitehti, kansainvälinen suurnimi
Georg Franz Heinrich Stockmann, Stockmannin perustaja
Peter Thorwöste, Fiskarsin perustaja
Aale Tynni, runoilija ja akateemikko
Sam Vanni, taidemaalari ja akateemikko
Rafael Wardi, ihailtu nykytaiteilija
Georg Henrik von Wright, filosofi
von Wright -veljekset, taidemaalareita
Hella Wuolijoki, Niskavuoren luoja
Ben Zyskowicz, poliitikko

Lännestä tulijoita en ole listannut, sillä Suomi ja Ruotsi olivat vuosisatoja samaa valtakuntaa, mutta pohjoisesta meille saapui kaksi merkittävää miestä:

Hans Gutzeit, Enso-Gutzeitin perustaja
Martti Ahtisaari, presidentti

Moni tuntuu ajattelevan, että nykyisten pakolaisten ja varhaisten maahanmuuttajien välillä on suuri ero. Nykyisiä tulijoita ajatellaan epäilyttävänä puolirikollisena porukkana, varhaisia tulijoita taas vauraina teollisuusjohtajina, jotka vain odottivat sopivaa hetkeä sijoittaakseen suuret rahansa Suomeen.

Käsitys on väärä, sillä valmista pöytää ei ole kenellekään katettu. Sinebrychoffeista ensimmäinen, Pjotr Sinebrychoff, suomeksi Pekka Sinimaha, lähti tien päälle Sisä-Venäjän maaseudulta ja päätyi sotaväen mukana Ruotsinsalmen linnoitukseen, nykyiseen Kotkaan. Sinebrychoffin kaltaisia venäläisiä kauppamiehiä kutsuttiin marketanteiksi eivätkä he olleet kaukana laukkuryssistä tai kamasaksoista. Viaporin linnoituksessa onni kuitenkin kääntyi ja Sinebrychoffien perustama olutpanimo alkoi menestyä. Nykyisin kaikki tuntevat Koffin oluen ja Sinebrychoffin taidemuseon.

Kotkan seudulle saapui myös Julius Adolfsen, joka oli kotoisin Tistajoen laaksosta Norjasta. Kotimaasta Adolfsen ei löytänyt töitä, mutta Kymijoen norjalaissahalta hän sai pestin. Sahatyöläinen Adolfsenin suora jälkeläinen on presidentti Martti Ahtisaari. Kun Ahtisaari syntyi vuonna 1937, norjalaisperheellä oli ollut vasta kahdeksan vuoden ajan Suomen kansalaisuus.

Tv-toimittaja, kokoomusmeppi Petri Sarvamaa vaikuttaa supisuomalaiselta mieheltä, mutta hänelläkin on tyypillinen pakolaistausta. Petri Sarvamaan isä Boris Saharov syntyi Pietarissa ja pakeni vallankumouksen alta Terijoelle. Petri Sarvamaan veli on säilyttänyt venäläisen identiteettinsä ja elää Valamon luostarissa munkki Trifonina.

Kiinnostava tapaus on myös Suomi-filmin vaalea kaunotar Ansa Ikonen, jonka pietarilainen perhe muutti vallankumouksen kuohuista Riihimäelle. Näin Ansa Ikonen kirjoittaa lapsuudestaan pohjoisessa naapurissamme:

”Me olimme pakolaisia, ja pakolainen ei kuulu minnekään. Se leimasi minun lapsuuteni. Pietari oli ollut kotipaikkamme kolmen sukupolven ajan, mutta sinne emme voineet jäädä. Suomi, joka otti meidät vastaan, vierasti meitä ryssinä.”

Perisuomalaisessa elokuvassa Koskenlaskijan morsian suomenvenäläinen Valentin Vaala ohjasi venäjänsuomalaista Ansa Ikosta. Ja suomalaista talonpoikaiselämää ylistävät Niskavuori-elokuvat syntyivät virolaisen Hella Wuolijoen ja venäläisen Valentin Vaalan yhteistyönä.

Suomi saa olla kiitollinen maahanmuuttajistaan, olivatpa nämä kansallisia tähtiä tai tavallisia ihmisiä. Tavallisista ihmisistä kannattaa muistaa venäläiset emigrantit, joiden työhön Fazerin menestys pitkälti perustuu. Toisin kuin muut yritykset Fazer avasi ovensa epäilyttäville ryssille ja nyt jokainen suomalainen sanoo Fazer – halutessaan hyvää.

Tulevaisuudessa tarvitaan kansainvälisyyttä, monikulttuurisuutta, kielitaitoa, työvoimaa ja väkeä, joka pitää Suomen asuttuna. Hyvinkään väkiluku polki monta vuotta paikoillaan eikä missään ole sanottu, että se jatkaisi tasaista nousuaan. Keskusta-asumisesta on tullut Helsingissä muotitrendi. Nuoret perheet eivät halua enää isoja omakotitaloja, joiden tallissa seisoo kaksi tai kolme autoa, vaan sykkivää kaupunkielämää. Mitä se mahtaa Hyvinkäälle merkitä?

Ikäviä ratkaisuja on helppo perustella taloudellisella taantumalla. Kansanedustaja Eila Tiainen painotti kuitenkin viime viikolla vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa, miten päättäjien ja kansalaisten on ylitettävä yhdessä henkinen taantuma, jossa vähemmistöt nähdään potentiaalisina uhkina ja kustannuksina. Eduskuntaan asti levinnyt muukalais- ja vähemmistövihamielinen populismi heijastelee umpimetsäläisyyttä. Se ei edistä kasvua, kestävyyttä eikä oikeudenmukaisuutta, vaan asettuu Tiaisen mukaan kaikkia näitä vastaan."