Harvinaisuus! Ainoa kaitafilmipätkä Unto Monosesta ystävineen. Unto ei ollut perheensä ainoa julkkis. Hänen Johannes-veljestään oli sukeutunut 50-luvun alussa ammattirikollinen, joka kunnostautui useilla pankki- ja postiryöstöillä. Hän sai valtakunnallista julkisuutta syyllistyttyään Suomen oloissa harvinaiseen junaryöstöön Kausalassa.
Unto Monosen viimeisiä elinvuosia leimasi luomis- ja juomiskausien vuorottelu ja hän oli useaan otteeseen alkoholistiparantolassa ja sairaalassa. Alkuvuodesta 1968 hän vietti 3kk Halikon Märynummen piirimielisairaalassa vimmaisesti säveltäen 70 kappaletta, osa niistä levollisen seesteisiä.
Sävellysten teksteinä olivat mm. P. Mustapään, Hannu Mäkelän, Anja Vammelvuon ja Pentti Saarikosken runot. "Joutsenlauluina" ovat helluntaiksi 1968 Tyyne Määttäsen hengellisiin runoihin syntyneet "Via Dolorosa" (nimi on enne: Kärsimysten tie) ja "Olit mennyt". Nämä sävellykset, jotka on esitetty Monosen hautajaisissa, ovat päässeet demo-nauhoille, vaan eivät vielä vinyylille eivätkä cd:lle.
Pääsiäisenä hän pääsi pois Märynummelta mutta pian hän oli Kupittaan sairaalassa Turussa. Toukokuussa Unto lähetteli sävellyksiään levy-yhtiöille ja saikin sopimukset runosävellyksistä. Ennakkopalkkiot valuivat kuitenkin kurkusta alas ja Unto palasi pääkaupunkireissulta ystävien luokse Somerolle surkeassa kunnossa.
Juhannukseksi 1968 Unto yritti kirjoittautua katkaisuhoitoon Someron sairaalaan, mutta pyyntö evättiin. Viikon ryyppyputken päätteeksi hän ampui itsensä 28.6.1968.
Kuuntele kuvan linkistä "Kakskymmentä suvea" Aila Meriluodon tekstiin Terttu-Anneli Uhleniuksen laulamana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti