Hyvä alku 1918-risteilylle. Sillan alla sama teksti kuin Bob Dylanin (KVG) kitarassa.
Santahaminassa meitä opasti - ilman megafoonia - loistava Jarmo Nieminen. Muut oppaat itsekin asian tunnustaen eivät saaneet ääntään kuulumaan yhtä hyvin vahvistettunakaan. Tämä kirja oli kuulemma Niemisen tärkein opas (vuodelta 1941) urallaan:
Santiksen Sahara, jonne teloitetut vangit alunperin joukkohaudattiin. Alueesta tehtiin myöhemmin lentokenttä.
Tänne vainajat sittemmin siirrettiin. Niemisen mukaan jokainen mänty kasvaa sadasta sydämestä.
Kun joku valopää yritti oikaista hautausmaan aitojen yli, kielsi Nieminen sen ehdottomasti ja kun ei meinattu totella, jylisi "eikö sana kuulu vai eikö se tehoa".
Ruokatunti:
Isosaari:
Maitoa, verta ja merisotilaita. Naisten selviytyminen Santahaminan punavankileirissä. .kesällä 1918
Virva Liskin gradu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti