keskiviikkona, heinäkuuta 29

keskiviikkona, heinäkuuta 22

MIKAEL LILIUS -SOLIDAARISUUSPALKINTO LAURI IHALAISELLE


Sitoutumaton vasemmisto -yhdistys on myöntänyt
ensimmäisen Mikael Lilius
–solidaarisuuspalkinnon SAK:n vuonna 2009 väistyneelle
pitkäaikaiselle puheenjohtajalle Lauri Ihalaiselle. Ensimmäistä kertaa myönnettävä palkinto annetaan vuosittain henkilölle tai yhteisölle, joka on parhaiten onnistunut yhdistämään oman edun ajamisen solidaarisuusretoriikkaan ja näennäiseen heikommista välittämiseen.

Palkinnon antamisen Ihalaiselle sinetöi Ay-liikkeen ryhdikäs ja suoraselkäinen kanta sosiaaliturvan kehittämiseen kokonaisuudistusta valmistelleessa SATA-komiteassa. Solidaarisuusretoriikalla puolusteltiin ketterästi vaatimusta, että perusturvaa ei saa korottaa, mikäli vastaavia korotuksia ei tehdä myös ansiosidonnaiseen turvaan. Käytännössä tämä estää kaikkein köyhimpien aseman parantamisen kokonaan.

“SAK-vetoinen Ay-liike on koko 2000-luvun johdonmukaisesti puhunut solidaarisuudesta, mutta keskittynyt hyvässä asemassa ja vakaissa työsuhteissa olevien jäsentensä edun ajamiseen. Yhteiskunnan todellisuudessa kaikkein huonoimmassa asemassa olevat on kylmästi jätetty huomiotta”, kommentoi Sitoutumattoman vasemmiston puheenjohtaja Katri Immonen.

Ay-liike ei ole enää vuosiin edustanut yhteiskunnassa huonoimmassa asemassa olevien joukkoa, päinvastoin. Pääoman ja työläisten rinnalle on syntynyt uusi luokka, joka koostuu prekariaatista, kuten pätkätyöläisistä ja opiskelijoista sekä työttömistä, pitkäaikaissairaista ja mielenterveysongelmaisista. He edustavat nykymaailmassa todellista voimattomien ja väliinputoajien joukkoa. SAK on Ihalaisen johdolla ollut vakiinnuttamassa tämän kolmannen luokan ja tuloistaan varmojen työläisten välistä kuilua entisestään. Myös solidaarisuudenosoitukset kolmannen maailman halpatyöläisiä kohtaan ovat jääneet juhlapuheiden tasolle.

sunnuntaina, heinäkuuta 12

SENSUROITUA SURREALISMIA

(Klik!)
Lempäälässä esillä olevasta surrealistisen taiteen näyttelystä poistettiin perjantaina kymmenkunta Johannes Heinosen teosta, joissa suomalaisia poliitikkoja esitetään pilakuvamaisella tavalla.

"Iltarukous:

Media meidän, joka valvot jokapäiväisiä puheenaiheitamme,
pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi,
tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaissa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen smalltalkimme,
ja anna meille meidän mahdollinen ajattelumme anteeksi.
Niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat joskus toisin ajatelleet.
Äläkä saata meitä ajattelun kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta, median omistus ja voima ja kunnia iankaikkisesti.

Aamen.

(Johanneksen keljumista 13.12.2006)"

lauantaina, heinäkuuta 11

PUT PUT PUT


Jo kymmenes traktorifestari Hyvinkäällä.
Näillä Suomessa töitä tehtiin.

perjantaina, heinäkuuta 3

BB ON EDELLEEN KUNINGAS



B.B. KING HELSINGIN JÄÄHALLISSA 1/7.

(Niksulan TV pahoittelee videon huonoa laatua, mutta ehkä siitä saa kalpean käsityksen meiningistä?) Tässä linkki Suomessa asuvan brittikuvaaja Adam Lloyd Monaghan´in kuviin konsertista.
Kerrankin olen jokseenkin samaa mieltä Hesarin kanssa, joten lainaan Juha Merimaan arvostelun tähän:

"Kingillä on blues yhä hallussa

B.B. King on yhä maailman suurin elävä bluesmuusikko. 1940-luvun lopulla uransa aloittanut mestari on esiintynyt yli
15 000 konsertissa. Eikä loppua näy. 83-vuotias King puhui halustaan palata Suomeen vielä uudestaan.

Tämän kaltaista esiintyjää on vaikea kritisoida tuntematta itseään samanlaiseksi tolloksi kuin mies, joka kävi marisemassa Kingille kesken keskiviikon konsertin. Silti täytyy todeta, että King olisi kyennyt parempaankin. Vajaan puolentoista tunnin soittoajasta iso osa meni tarinoidessa. Välillä turhan raskaalla kädellä soittanut orkesteri hautasi Kingin alleen neljän puhaltajansa voimin. Kun torvisektio lähetettiin pois, ei luvassa ollut riisuttua bluesia, vaan lisää puheita. Tämän kaiken ymmärtäisi, jos King olisi jo parhaat päivänsä nähnyt esiintyjä.

Mutta ei, illan parhaat palat - pilke silmäkulmassa soitettu Key To The Highway, herkkä See That My Grave is Kept Clean ja loppuun säästetty Thrill Is Gone - todistivat Kingin soittavan ja laulavan voimalla, josta puolta nuoremmat voivat vain unelmoida. Konsertista jäi outo vaikutelma, että King ei kaikkien vuosien jälkeenkään oikein ymmärrä omaa arvoaan, vaan kokee tarpeelliseksi kosiskella yleisöä heittelemällä sille plektroja ja pikkutuhmaa huumoria.

Lämmittelijänä soittanut serbitaustainen blueskitaristi Ana Popovic väläytti esityksessään taitojaan solistina. Kingin karismaan nuorella naisella on silti matkaa vähintään 50 vuotta."