BB ON EDELLEEN KUNINGAS

B.B. KING HELSINGIN JÄÄHALLISSA 1/7.

(Niksulan TV pahoittelee videon huonoa laatua, mutta ehkä siitä saa kalpean käsityksen meiningistä?) Tässä linkki Suomessa asuvan brittikuvaaja Adam Lloyd Monaghan´in kuviin konsertista.
Kerrankin olen jokseenkin samaa mieltä Hesarin kanssa, joten lainaan Juha Merimaan arvostelun tähän:

"Kingillä on blues yhä hallussa

B.B. King on yhä maailman suurin elävä bluesmuusikko. 1940-luvun lopulla uransa aloittanut mestari on esiintynyt yli
15 000 konsertissa. Eikä loppua näy. 83-vuotias King puhui halustaan palata Suomeen vielä uudestaan.

Tämän kaltaista esiintyjää on vaikea kritisoida tuntematta itseään samanlaiseksi tolloksi kuin mies, joka kävi marisemassa Kingille kesken keskiviikon konsertin. Silti täytyy todeta, että King olisi kyennyt parempaankin. Vajaan puolentoista tunnin soittoajasta iso osa meni tarinoidessa. Välillä turhan raskaalla kädellä soittanut orkesteri hautasi Kingin alleen neljän puhaltajansa voimin. Kun torvisektio lähetettiin pois, ei luvassa ollut riisuttua bluesia, vaan lisää puheita. Tämän kaiken ymmärtäisi, jos King olisi jo parhaat päivänsä nähnyt esiintyjä.

Mutta ei, illan parhaat palat - pilke silmäkulmassa soitettu Key To The Highway, herkkä See That My Grave is Kept Clean ja loppuun säästetty Thrill Is Gone - todistivat Kingin soittavan ja laulavan voimalla, josta puolta nuoremmat voivat vain unelmoida. Konsertista jäi outo vaikutelma, että King ei kaikkien vuosien jälkeenkään oikein ymmärrä omaa arvoaan, vaan kokee tarpeelliseksi kosiskella yleisöä heittelemällä sille plektroja ja pikkutuhmaa huumoria.

Lämmittelijänä soittanut serbitaustainen blueskitaristi Ana Popovic väläytti esityksessään taitojaan solistina. Kingin karismaan nuorella naisella on silti matkaa vähintään 50 vuotta."

TERVETULOA KESKIAJALLE!

Televizor from Russian with love.

JÄÄTELÖKESÄÄ!

Neuvosto-Eestin legendaarisen mainosohjaajan Harry Egiptin klassikko vuodelta 1989: "Jäätis Pinguin"!

HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Neuvostoliiton entisen johtajan Mihail Gorbatshovin "debyyttilevy" on myyty Lontoossa noin sadalla tuhannella punnalla.

Kuuntele täältä vanha venäläinen balladi Vanhat kirjeet uniikilta Lauluja Raisalle -levyltä. Levyllä on seitsemän vanhaa venäläistä rakkauslaulua, jotka olivat Raisa Gorbatshovan suosikkeja. Neuvostoliiton kommunistisen puolueen entinen pääsihteeri lauloi ne itse, taustoja soitti Venäjän suosituimpiin rockmuusikoihin lukeutuva Mashina Vremeni -bändin keulakuva Andrei Makarevich.

ANNA AHMATOVA -PUISTOTAPAHTUMA

Viime sunnuntaina Hyvinkään Parantolan edustalla
Sisko Pikkumäki esitti Kalle Välimaan säestyksellä
Anna Ahmatovan runon "Joka ilta", jonka on kääntänyt Marja-Leena Mikkola ja säveltänyt Kaj Chydenius.

AIKUISKOULUTUSTA!

Klik!

Oppimateriaalit kyseiselle kurssille maineikkaasta
liikkeestä täältä!

"BURANOVON ISOÄIDIT" GOES ROCK!

Udmurti-mummot kävivät kielitaisteluun rockilla

Udmurtia on Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta Siperian kulmilla. Se on monikansallinen alue, jossa suomensukuiset udmurtit (entisaikoina puhuimme votjakeista, lat. huom.) muodostavat noin 400 000 ihmisen yhteisön. Venäjänkieli on tietenkin myös Udmurtiassa voimissaan. Alkuperäinen udmurtien äidinkieli ei kuitenkaan anna periksi - se etsii uusia ilmaisumuotoja, joista tuorein on länsimaisen rockin ja popin esittäminen udmurtiaksi.

Kun menneiden vuosikymmenten hittejä laulaa yli 70-vuotiaiden naisten muodostama kokoonpano Buranovon isoäidit, on yhdistelmän herättämä huomio taattu. Buranovon mammojen ohjelmistosta löytyy esimerkiksi 70-luvun Shocking Blue -yhtyeen pophitti Venus.
Venäjän suurimmat tv-kanavat ovat esitelleet Udmurtian vientituotetta viime aikoina innokkaasti. Isoäideille satelee esiintymistarjouksia kautta laajan Venäjänmaan.
Popklassikot on käännetty udmurtiaksi. Pophittien ja isoäitien sulauttaminen on Udmurtian televisiossa työskentelevän ohjaajan Pavel Pozdejevin idea.

Udmurtian kieli on kaikkien muiden vähemmistökielien tapaan uhattuna. Jotain oli tehtävä kielen arvon nostamiseksi ja sen elinkaaren pidentämiseksi. Siitä kehittyi lännen popin/rockin ja idän isoäitien iskuryhmä udmurtian kielen propagoimiseksi, Pavel Pozdejev kertoo. Sama mies oli jo aiemmin järjestänyt suurella menestyksellä Udmurtian pääkaupungissa Izevskissä Udmurtian kansallisruokakampanjan otsikolla Udmurtian piirakat pitsaa vastaan.

- Emme tiedä yhtään mitään Hotel Californiasta, emmekä yhtyeestä niemeltä The Eagles, mutta melodia on kaunis, kertoo venäjänkielellä Galina Koneva, yksi Buranovon isoäideistä, Vesti-tv-kanavan haastattelussa. Mutta Hotel California esitetään isoäitien ohjelmistossa udmurtiaksi. Teksti kertoo siitä, kuinka kaunista onkaan aidossa udmurtialaisessa kylässä.

Buranovon kulttuuritalon johtaja Olga Tuktareva on yksi laulujen sanoittajista. Hän on maalannut Beatlesin balladin Yesterdayn udmurtialaisin värein. Laulu kertoo loittonevasta nuoruudesta, unelmista ja muistoista, jotka häipyvät palavina kirjeinä.

Buranovon kylässä ollaan erityisen innostuneita siitä, että Yesterday-laulusta tehdyllä videolla esiintyy myös kylän kuuluisa kissa.

Buranovon isoäitien tulkinnat eivät häikäise teknisellä tasollaan, mutta niiden aitous ja koko projektin yllättävyys kerää kokoonpanolle uusia ystäviä. Isoäidit halutaan esiintymään suuriin kansanmusiikkitapahtumiin, kyläjuhliin ja syntymäpäiville. Kuoro lähtee esiintymismatkoille kuitenkin suhteellisen harvoin - jäsenillä ei ole niihin aikaa. Perunan istuttaminen, lehmien lypsy ja lapsenlapsista huolehtiminen ovat edelleen isoäitien päätehtävä Buranovossa. Suosio ei ole noussut isoäitien päähän.

Udmurtian vientituotteen maine on kiirinyt Venäjän ulkopuolelle, myös Viroon. Isoäidit on kutsuttu virallisesti syksyllä pidettävien suomalais-ugrilaisten heimopäivien pääesiintyjäksi.
Esiintyminen on vielä epävarmaa, sillä juuri tuohon aikaan korjataan Udmurtiassa syksyn satoa. Vilja pitää leikata ja perunat on saatava talteen, jotta talvella on mitä syödä.

Virossa ollaan kuitenkin vielä toiveikkaita Buranovon isoäitien näkemisestä esiintymislavalla esimerkkinä siitä, minkälaisiin aluevaltauksiin suomalais-ugrilaiset vähemmistöt kykenevät.

RESPECT!

Punk band from Helsinki, Finland. The band members work in a music/culture workshop for disabled people. They play all the instruments by themselves. And wrote the music and lyrics as well...
Pertti - guitar, Kari - vocals, Sami - bass, Toni - drums.

MATTI INKISEN MUISTOLLE

IT´S SHOWTIME!

Ensimmäinen musta teräsmies Suomessa "Maailma kylässä" -festareilla Kaisaniemessä sunnuntaina!

ONNELLINEN MIES?

Arto Paasilinna jälleen vauhdissa.
Tässä linkki legendaariseen "keikkaan" Mokoma-yhtyeen kanssa.

PRAISE TO EDDIE BOYD

Finnish Blues Society ry ja Blues News -lehti kunnioittivat merkittävän amerikkalaisen bluessäveltäjän, -laulajan ja -pianistin Eddie Boydin muistoa paljastamalla artistin nimeä kantavan seinälaatan Helsingin Kalliossa hänen entisessä osoitteessaan Helsinginkatu 12 C lauantaina 16.5.

Eddie Boyd (oik. Edward Riley Boyd, 25. marraskuuta 1914 - 13. heinäkuuta 1994) oli bluespianisti ja laulaja, joka sävelsi blues-standardit "Five Long Years" ja "Third Degree".

Boyd syntyi Stovallin plantaasilla lähellä Mississippin Clarksdalea. Myös Muddy Waters eli kyseisellä plantaasilla. Boyd muutti Memphisiin (Tennessee) vuonna 1936, missä hän soitti Dixie Rhythm Boys nimisen yhtyeensä riveissä pianoa ja kitaraa.

Suuren muuttoliikkeen mukana Boyd ajautui vuonna 1941 Chicagoon. Siellä hän laati ja levytti yhden kaikkien aikojen soitetuimmista blues-kappaleista, "Five Long Years" (1952). Myös Boydin toiseksi tunnetuimmasta kappaleesta, "Third Degree" (1953), on lukuisia cover-esityksiä. Kolmas hitti-single oli "24 Hours" (1953).

Vuonna 1965 Boyd lähti kiertämään Eurooppaa Buddy Guyn kanssa. Myöhemmin hän levytti ja teki kiertueita Fleetwood Macin ja John Mayallin Bluesbreakers-yhtyeen kanssa. Yhdysvalloissa kokemaansa rasismiin kyllästynyt Boyd muutti ensin Belgiaan, ja asettui vuonna 1970 Suomeen. Hän julkaisi vielä samana vuonna Love Recordsin kautta levyn Praise to Helsinki. Taustamuusikkoina levyllä oli suomalaisia jazz-osaajia. Vuonna 1972 hän levytti sen sijaan suomalaisten rock-muusikoiden, kuten kitaristi Albert Järvisen ja Wigwam-yhtyeen rumpali Ronnie Österbergin, kanssa. Boyd levytti yhteensä kymmenkunta levyä Suomessa. Viimeisen blues-esiintymisensä Boyd teki vuonna 1984 Helsingissä. Sen jälkeen hän keskittyi gospel-musiikkiin.

Boyd meni naimisiin vaimonsa Leilan kanssa vuonna 1977. Hän kuoli Meilahden sairaalassa 79-vuotiaana vuonna 1994.

Pari kuukautta Boydin kuoleman jälkeen ilmestyi Eric Claptonin Yhdysvalloissa ja Britanniassa albumilistojen kärkisijoille noussut From the Cradle levy, jossa oli mukana Boydin "Five Long Years" ja "Third Degree". "Five Long Yearsin" tätä aikaisemmin levyttäneitä artisteja ovat esimerkiksi Buddy Guy (1991), Muddy Waters, Colin James (1987, single), John Lee Hooker (Van Morrisonin kanssa), The Yardbirds, Memphis Slim, B. B. King, Ike & Tina Turner ja Freddie King (1971).

TUHMA HAUVA?

Kysely: Koirien enemmistö ei halua naimisiin Pentti Oinosen kanssa

(BASIC FINNS) Perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinonen ei olisi mieluinen aviokumppani, arvioi enemmistö suomalaisista koirista. Lehden teettämässä mielipidemittauksessa noin 80 prosenttia sanoi, ettei ottaisi Oinosta puolisokseen. Loput 20 prosenttia keskittyi vastaamisen sijasta kihnuttamaan itseään tuolinjalkaa vasten.

Kyselyä varten Lehden avustaja kiusasi muutamia pitkäkarvaisia mäyräkoiria Linnunlaulun koirapuistossa, kunnes hänet ajettiin pois.

"TEHDASASETUKSET"

(Klik!)

Seeprapeipot palauttivat lajityypillisen laulun muutamassa sukupolvessa, vaikka olivat ensin kulttuurisesti vieraantuneet siitä.

Laululinnut eivät yleensä opi lajityypillistä lauluaan, elleivät ne ole varhain altistuneet oman lajinsa tyypilliselle laululle. Laulu on kuitenkin vankemmin kiinni geeneissä kuin aiemmin on tiedetty, kävi ilmi yhdysvaltalaisten biologien kokeissa.

Väitöstään varten seeprapeippoja tutkinut Olga Fehér ensin eristi seeprapeippokoiraita lajitovereistaan ja sai siten aikaan sukupolven, jonka laulu kuulosti rakenteettomalta ja epänormaalilta verrattuna villien seeprapeippojen lauluun. Nämä ensimmäisen sukupolven koiraat saivat sitten opettaa toisen sukupolven koiraita, jotka matkivat opettajiaan, mutta samalla muuttivat joitakin laulun piirteitä.

Muutokset kasautuivat, kun uudet sukupolvet toimivat opettajina seuraaville. Neljännen sukupolven laulu muistutti jo erittäin paljon villien koiraiden laulua, Fehér kollegoineen raportoi Naturessa.

"Yllätyimme siitä, että laulu palautui villiin tyyppiin niin nopeasti", hän sanoi.

Koska yksikään kokeen linnuista ei ollut kuullut oikeata villin peipon laulua, oikean laulun rytmin ja melodian täytyy olla koodattuna linnun genomiin.