sunnuntaina, syyskuuta 15

JÄÄVI VESA KARONEN

"Matti Salminen esittelee Pentti Haanpään elämää ja kehuu itseään."

Näin Helsingin Pravda insertissään tänään. Kirjoittajana Vesa Karonen, jota ilimiselvästi vituttaa, ettei aiheesta aikoinaan itse kirjoittaneena tullut tehtyä urakkaa kunnolla, josta hän Salmiselle kylläkin nostaa hattuaan. Vähät välittäkää Karosen kritiikistä ja lukekaa Salmisen kirja ja hypätkää Haanpään kelkkaan. "Noitaympyrästä" on hyvä aloittaa. Siinä oli filosofointia edellä aikaansa.

Tässä Arvo Turtiaisen runo ystävästään, joka hukkui tavanomaisen kostealla kalareissulla tuttuun Lamujärveen 30/9 1955 50-vuotispäivänsä aattona.

Harmaita pilviä,
virtojen juoksua,
soilta pursun
ja kanervan tuoksua,
auringon pälviä,
syksyn kuita,
vanhoja ukkoja,
tervaspuita;
naisen naurua
helmassa illan,
juopunut jätkä
korvassa sillan,
korttisakki,
pokka ja ventti.
Siinä on meillä
Haanpään Pentti.

Hänessä miestä
jokainen tuuma.
Ihmislämpöä.
Nauru kuuma.

1 kommentti:

Valto Ensio kirjoitti...

Haanpään tarinassa oikeastikin Eino Kauppinen saa kyytiä ja Salminen hieman itseään korostaa, mutta itse kun kirjan luin, niin kyllä sieltä tärkeimmäksi asiaksi nousivat seikat, joita ei aiemmin mistään ole voinut lukea. Otavan osuus ja moni muukin kiinnostva jää vähemmälle, mutta ei kai kaikkia aukkoja yhteen kirjaan hoksaa ei jaksa ei kerkeä kaivaa.

Ovat ne ämmät (mies-ja naispuoliset) Haanpäästä aikanaan ja kuolemansa jälkeenkin katteettomamminkin juorunneet kuin Salminen kirjassaan. Enkä nyt tarkoita, että se mikään juorukirja olisikaan.

Haanpää kun kiinnostaa ja on ajankohtaiseksi osoittautunut kautta aikain, niin tällainen kirja hänestä on erittäinkin tärkeä.