Eräs muistelo entisen adjutantin, Esa Seppäsen kirjasta
"UKK:n syvä jälki" (2009):
Kekkonen jatkoi juomista pitkälti yli 70-vuotiaaksi. Joulukuussa 2003 Helsingin Sanomat kertoi Kekkosen viinanhuuruisesta Neuvostoliiton-matkasta syksyn 1972 EEC-neuvottelujen yhteydessä. Neuvottelujen jälkeen vapautunut presidentti oli vetäytynyt kosteille jatkoille ja ollut vielä aamullakin niin kovassa vauhdissa, että kun hän yhdessä Neuvostoliiton pääministerin Aleksei Kosyginin kanssa lähti Svetogorskiin muuraamaan tehtaan peruskiveä, hänen henkilääkärinsä täytyi pistoksella taltuttaa hänet lepäämään junamatkan ajaksi.
Muutaman tunnin kuluttua Kekkonen oli kuitenkin jälleen täydessä iskussa ja piti sujuvan puheen ilman paperia. Alkoholinkäyttö jatkui lounaalla ja saunassa, ja lisää viinaa haettiin välillä jopa Suomen puolelta. Kun isäntien edustaja, Finn-Stroin toimitusjohtaja Risto Kangas-Ikkala palasi Imatran Alkosta, presidentin adjutantti Urpo Levo ilmoitti, että Kekkonen oli juonut niin paljon, ettei hänelle saanut enää tarjota mitään alkoholia. Muutaman minuutin päästä saunalle saapui presidentti, joka totesi ensi töikseen Kangas-Ikkalalle, ettei Levolle saanut tarjota enää viinaa, koska tämä oli ryypännyt liikaa.
Kostea saunominen jatkui pitkään, eikä viina loppunut kesken. Adjutantti Levo yritti useaan otteeseen taivutella Kekkosta lähtemään, sillä presidentin oli vielä samana iltana määrä vihkiä Suomen puolella Mansikkalan silta, jossa pari ministeriä ja sankka yleisö jo odotteli sateessa. Presidentti ei pitänyt kiirettä, vaan lauloi Kotkan ruusua ja saunoi. Kun Kekkonen viimein saatiin autoon, Kangas-Ikkala oli varma, että känninen presidentti munaa itsensä. Hämmästyttävällä viinapäällä varustettu 73-vuotias valtionpäämies kuitenkin tokeni muutaman kilometrin automatkan aikana ja vihki satapäisen väen edessä Mansikkalan sillan käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti