perjantaina, lokakuuta 10
T, E, Äffä, Kee...
ALEKSIS KIVI
Miksi ei Punavuoreen pientä patsasta:
Ahlqvist kädessä karttakeppi, toisessa
Seitsemän veljestä,
patsaan jalustassa reliefi, reliefissä
katuoja, Kivi katuojassa, sanat:
"Mutta mitä aattelisin retkestäni Helsingissä?
Tuskan päivät!...Kova oli minulle tämä isku."
(Arvo Turtiainen)
******
Titus: Vähän täytyy heidän saada; sillä jyrkkä lopetus on vaarallinen, niin on välskärimme sanonut.
Tommi: Samoin lausun minä, lausun lakkaamatta. Lopetus tapahtukoon ankaran pitkällisesti, jos siitä pikaista hyötyä varromme. Ensimmäisellä parannuksen päivällä kymmenen tuoppia, sitten päivä päivältä yksi luvusta pois kunnes on jäljellä viisi, johon määrään pysäyt ja jossa seisot aina haudan partahalle. Toki olkoon laki toinen päivinä koska vieraas kunnioittaa sun huonettas tahi koska kiivaasti teet työtä tahi koska musta murhe tahi liekehtivä ilo sua kohtavat tahi jos muuton päiväs tuntuu ikäväksi, sillon, senkaltaisilla päivillä, olkoon laki toinen, sillon taasen virtakoon kihisevä neste.
Kasper: Nyt vapaus ja riemu! Ja anna minun perustella; sillä olenhan käynnyt ulos tietoviisauden ankarasta linnoituksesta ja seison kuin mies Hegel-pataljoonin vasemmassa flyygelissä.
(Kivi: "Olviretki Schleusingenissä)
******
”Runoudessa niinkuin muissakin taiteissa, mutta olletikin näytelmärunoudessa, joka on kaiken runollisen taiteen latva ja kukkanen, tarvitaan väkevä äly (snille), lavea kokemus, syvä ihmistuntemus ja suuri taito kielen runollisten muotojen käyttämisessä. H:ra Kivellä ei ole yhtään näitä omaisuuksia isommassa määrässä, vaan useampaa niistä puuttuu hän kokonaan, jonka tähden ei olekaan kumma, ett’ei hänen teoksensa ole paremmin onnistunut. Lopuksi on meillä syytä muistuttaa, ett’ei runouden ala ole leikkiketo, jossa poikain on lupa heittää kuperkeikkaa ja kävellä puujaloilla, vaan se pyhä yrttitarha, jossa kansan hengelliset hedelmät kasvavat, ja jossa ulosvalitut tietäjät hellin käsin näiden kukkasia hoitavat. Näiden sen viljelijöiden joukkoon laskee runotar, tämän yrttitarhan haltia, vaan niitä luonnon lemmityitä, jotka hartaalla, nöyrällä ja puhtaalla mielellä peittäytyvät hänen palveluksellensa. Mutta väkisen sinne tungettelijat rankasee hän ylenkatseellansa, ja karkoittaa semmoiset iäti tarhansa seuduilta pois.”
August Ahlqvist
(Kullervo-näytelmän arvostelun loppuosa Suomettaressa 31. tammikuuta 1865)
"Runoilijaks´ ma ristittiin,
Sanottiin Shakespeareksi,
Werraksi Wäinön väitettiin;
Muut´en mä ollut kuitenkaan
Kuin taitamaton tahruri
ja hullu viinan juoja vaan"
(A.A.)
******
Aleksis Kiven päivänä Hyvinkään Seittemänmiehenkadulla
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti